Lóa H. Hjálmtýsdóttir
Tämä kaunis ja lämminhenkinen kirja erottuu joukosta kuvaamalla arjen ihmeellisyyksiä. Sisätiloihin sijoittuva seikkailu on sekä nokkela että erikoinen, ja sen parissa kelpaa hengähtää kaakaosta ja paahtoleivästä nauttien.
Kaksoset Inga ja Baldur ovat vihdoin päässeet kesälomalle. Nyt olisi aikaa vetää kunnolla henkeä, katsoa piirrettyjä ja unohtaa taakse jäänyt pimeä kouluvuosi. Suunnitelmat kuitenkin romuttuvat, kun keittiöön ilmestyy ”pieni itkuinen peikko, pikkujättiläinen tai jättiläisnaapuri” valtavan liikutuksen vallassa. Hän on Albert, sulkeutunut ja valkopartainen ikämies, joka asuu kaksosten ja heidän äitinsä taloyhtiön ylimmässä kerroksessa.
Lapset eivät oikein perusta suuren ilonpilaajan sisääntulosta, mutta heidän äitinsä ei saata olla kutsumatta surun murtamaa miestä illalliselle. Lihapullien ääressä kaksoset päättävät koettaa piristää Albertia. Balduria huolettaa miehen yksinäisyys, ja Inga kipaisee huoneessaan hakemassa loistokeksintönsä: Pipiboksin. Se sisältää muun muassa vitsikirjan, limaa, taikatempputarvikkeita ja äidin nuoruudesta periytyneen elektroniikkapelin. Mutta edes glitterilima ei saa vanhusta hyvälle tuulelle.
Pikkuhiljaa Albert saa avauduttua suuresta surustaan: Alma on kadonnut. Maailma on niellyt hänen kaksossiskonsa ja ainoan ystävänsä, joka on seilannut maailman meriä matkustajalaivalla. Albert ei ole saanut Almalta postikorttia viikkokausiin ja on nyt neuvoton. Ainoa johtolanka löytyy viimeisestä postikortista, jossa Alma kertoo olevansa matkalla Sikasaarenrantaan (Pig Beach). Perhe auttaa Albertia hankkimaan lentolipun, passin ja luottokortin ja lupaa kastella miehen kukkia tämän ollessa maailmalla siskoa etsimässä.
Pikkunokkeluudet ja suuret, värikkäät kuvitukset tekevät Grísafjörðurista (”Sikasaarenranta”, suomentamaton) tavattoman suloisen. Välillä kuvat ja teksti sulautuvat hahmojen tunne-elämää hauskasti valottaviksi sarjakuviksi, joiden yksityiskohtia on hauska tutkiskella. Kaksoset ovat toistensa vastakohtia: Baldur on arka ja Inga meneväinen, ja he ajattelevat maailmasta hyvin eri tavoin. Sisarussuhde on kuitenkin vahva ja tärkeä. He ovat hyviä ystäviä, jotka vahvistavat toisiaan, ja näin he heijastelevat Albertin ja Alman elinikäistä ystävyyttä.
Kerronnan näyttämö avartuu, kun maailma tulee lasten kotiin Albertin kirjeiden kautta. Albertin lähettämien pakettien availu taas antaa lukijalle tuntumaa lasten ja heidän äitinsä arkeen. Vanhanaikaiset postilähetykset yhdistävät myös sukupolvia niin henkisesti kuin aineellisestikin, ja kirjeitä lukemalla kaksoset pääsevät kurkistamaan suureen maailmaan. Sveitsin Alpit, joista Albert lapsille kertoo, muuttuvat leikeissä huonekalujen ja vasta pestyjen vaatteiden muodostamiksi vuorijonoiksi.
Grísafjörður herättää tärkeitä kysymyksiä siitä, miten ihmiset, sukupolvet ja naapurit etääntyvät yhä enemmän toisistaan. Asetammeko me itsellemme liikaa rajoja, joiden ylittäminen on vaikeaa? Onko odottamattomien vieraiden ilmestyminen välillä hyväksi? Kirjassa keskustellaan hienovaraisesti eristäytymisestä ja yksinäisyydestä, jotka voivat vaivata niin nuoria kuin vanhojakin, ja ohjataan samalla kohtaamaan tämä uhka lämminhenkisesti ja rakastavasti. Kertomus kannustaa lukijoita huolehtimaan muista ihmisistä silloinkin, kun piirrettyjen parissa rentoutuminen olisi mieluisempaa.
Reykjavikissa asuva Lóa H. Hjálmtýsdóttir on opiskellut taiteita ja käynyt kirjoittajakoulua. Hän työskentelee kuvataiteilijana ja FM Belfast -yhtyeen esilaulajana. Grísafjörður on Lóan ensimmäinen lastenkirja, ja se sai kirjakauppiaiden palkinnon ja oli Islannin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana vuonna 2020.