COP30-oheistapahtuma: Pohjoismaiden johtajuus kriisinkestävien ruokajärjestelmien ja kiertobiotalouden kehittämisessä

Avauspuheenvuoron piti Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteeri Karen Ellemann, joka linjasi Pohjoismaiden tavoitteet näin: ”Haluamme tapahtuman olevan ponnahduslauta sille, että ruoka ja biotalous saadaan yhteiselle asialistalle ja ruokajärjestelmät saadaan tuottamaan turvallista, ravitsevaa ja kestävää ruokaa kaikille.” Vaikka Pohjoismaat ovat kestävän kehityksen edelläkävijöitä, Ellemann myönsi, että niillä on vielä pitkä tie edessään ja paljon opittavaa toisiltaan. 

Pääsihteeri Ellemann mainitsi myös julkilausuman, jonka Pohjoismaiden maa- ja metsätalous-, kalastus-, vesiviljely- ja elintarvikeministerit esittelivät COP30:n avajaispäivänä. Se käsittelee ruokajärjestelmien ja biotalouden potentiaalia ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimissa.

Suomen ympäristö- ilmastoministeri Sari Multala esitteli pohjoismaisia ravitsemussuosituksia kestävän ruokavalion perustana: ”Pohjoismaiset ravitsemussuositukset ovat avainasemassa, kun pyrimme mahdollistamaan pohjoismaisten ruokajärjestelmien kestävyyden”, hän totesi. Suomessa kaikki julkiset ateriat kouluissa ja laitoksissa noudattavat jo näitä suosituksia, mikä takaa terveelliset ja ilmastoystävälliset valinnat. 

Multala puhui myös Suomen biotaloussiirtymän tärkeydestä: ”Metsät ovat jo pitkään olleet tärkein luonnonvaramme. Nyt meidän on löydettävä keinoja luoda tästä resurssista enemmän lisäarvoa ja varmistaa samalla, että sitä käytetään kestävästi ja kiertotaloutta tukien."

Puhujat olivat yhtä mieltä siitä, että ruokajärjestelmien muuttaminen on monimutkaista ja että sen on perustuttava tieteeseen. UN Food Systems Coordination Hubin Jean-François Soussana varoitti kuulijoita näin: ”Ruokajärjestelmämme ovat epäonnistuneet – ravitsemukselliset puutteet, kroonisten sairauksien lisääntyminen ja eriarvoisuus vaivaavat.” Hän kaipasi lähestymistapoja, joissa yhdistyvät ilmasto, biodiversiteetti ja sosiaaliset tekijät. Innoitusta niihin tarjoavat alkuperäiskansojen käytänteet, joissa yhdistyvät kestävyys ja hiilen varastointi.

Metsäyhtiö Stora Enson Johanna Hagelberg esitteli sitä, miten yhtiön kuitupohjaiset pakkaukset tukevat kiertotaloutta. ”Istutamme enemmän puita kuin mitä korjaamme, ja Euroopassa pakkauksistamme kierrätetään jopa 94 prosenttia”, hän selitti.

Tehokkuuden merkitystä korosti puolestaan Bernhard Mauritz Stormyr, joka edusti viljelykasvien ravinteita ja maatalousratkaisuja kehittävää norjalaista Yara Internationalia: ”Maailmanlaajuisesti 35 prosenttia ravinteista häviää ympäristöön. Meillä on välineitä, jotka auttavat viljelijöitä käyttämään vähemmän luonnonvaroja ja vähentämään päästöjä”, hän sanoi. Yara investoi vähähiilisiin lannoitteisiin, hiilidioksidin talteenottolaitoksiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan tuotantoon. Näin se osoittaa, miten hiilen hinnoittelun kaltaiset poliittiset kannustimet voivat auttaa laukaisemaan laajamittaisia vähähiilistämishankkeita, joiden arvo on miljardeja.

Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että siirtymävaiheen riskien vähentäminen on olennaisen tärkeää. Viljelijät ovat usein jumissa nykyisissä toimitusketjuissa, mikä tekee suurista muutoksista kalliita ja riskialttiita. Soussana kannatti sitä, että julkisilla hankinnoilla ja hiilen hinnoittelulla ohjataan suosimaan ilmastoviisaita käytäntöjä. CIMMYT-järjestön Jelle Van Loon taas puhui innovaatioiden saavutettavuuden ja inklusiivisuuden puolesta toteamalla, että maatalouden mekanisointi ja digitaaliset välineet on sovitettava paikallisiin olosuhteisiin ja lukutaitotasoon. Hän lisäsi myös, että päätöksenteon ulkopuolelle yleensä jäävät naisviljelijät tarvitsevat kohdennettua tukea.

Vaikka haasteet ovat suuria, keskustelussa vallitsi optimismi. ”Yhteistyöhalukkuus antaa minulle toivoa”, Johanna Hagelberg sanoi ja viittasi Stora Enson kumppanuuksiin brasilialaisten ja venezuelalaisten alkuperäiskansojen kanssa. Sari Multala kertoi Suomen aikovan kasvattaa tutkimus- ja kehitysmenojen osuuden 4 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä. Tämä mahdollistaa läpimurrot, kuten proteiinin tuottamisen ilmasta ja sähköstä, mikä voi mullistaa maailman ruokaturvan.

Keskustelun viesti oli selvä: biotalous ja ruokajärjestelmän murros ovat välttämättömiä ilmastotavoitteiden kannalta. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vahvaa politiikkaa, tieteeseen perustuvia ratkaisuja sekä tiivistä yhteistyötä yli maa- ja sektorirajojen. Kuten Jean-François Soussana totesi lopuksi: ”Kaikkien osa-alueiden on edettävä yhtenä rintamana, ja tiede voi auttaa tässä systeemiajattelun avulla.”