Ilmastonmuutosta ei voida enää käsitellä erilliskysymyksenä

Kun pohjoismaisen paviljongin paikat alkoivat täyttyä, UNEPin ilmastonmuutososaston johtaja Martin Krause nousi lavalle kertomaan karuja totuuksia planeettamme tilasta. Ihmisen toiminta on tähän mennessä muuttanut merkittävästi 75:tä prosenttia maa-alasta ja 66:tä prosenttia merialasta. Samalla 90 prosenttia maailman kalakannoista on täysin hyödynnetty, liikakalastettu tai ehtynyt. Tuotamme vuosittain yli 430 miljoonaa tonnia muovia, ja kaksi kolmasosaa siitä on päätyy jätteenä meriin ja ravintoketjuumme. Sitten on vielä tutumpi, mutta aivan yhtä hälyttävä tosiasia: planeettamme lämpenee. Vuosi 2024 oli ennätyslämmin, ja vuosi 2025 näyttää rikkovan senkin ennätyksen.

Ongelmat ja niiden seuraukset tuntuvat musertavilta. Kysymys kuuluukin: miten pääsemme eteenpäin? Vuosikymmenien ajan kansainväliset yleissopimukset ovat ohjanneet maailmanlaajuisia ponnisteluja, joilla on torjuttu ilmastonmuutosta, ilman epäpuhtauksia ja luontokatoa. Sopimuksilla on saavutettu todellista edistystä, mutta ennen COP30-kokousta julkistetut kansalliset päästövähennyssitoumukset osoittavat selvästi, että nykyiset toimet ovat vielä kaukana Pariisin COP21-kokouksessa asetetusta 1,5 °C:n tavoitteesta. ”Elämme ylikulutusmaailmassa”, Krause totesi. 

Asiantuntijat varoittavat, että olemme lähestymässä kriittisiä käännekohtia eli peruuttamattomia ekosysteemimuutoksia, jotka vaihtelevat koralliriuttojen romahtamisesta merivirtojen horjumiseen.

Kun tähän lisätään esimerkiksi muovista ja ilman epäpuhtauksista johtuva saastuminen, ympäristöpaineista tulee toisiaan vahvistavia. Planeetan kolmoiskriisinä tunnettu ilmiö kuvastaa sitä, miten ilmastonmuutos, luontokato ja saastuminen luovat yhdessä takaisinkytkentöjä, jotka voimistavat riskejä ja kielteisiä vaikutuksia. Dynamiikka toimii myös toisin päin: muutostekijät vahvistavat usein toisiaan, mikä tekee koordinoidusta reagoinnista entistä tärkeämpää.

Pohjoismaisen paviljongin panelistit korostivat tätä näkökohtaa esimerkkien avulla. Amazonin alueen muutokset vaikuttavat paikallisyhteisöihin, mutta ne vaikuttavat myös maailmanlaajuisiin ilmasto-oloihin. Pohjoismaissa tutkijat varoittavat, että Atlantin pohjois-eteläsuuntainen kiertoliike (AMOC) saattaa olla lähellä käännekohtaa. AMOCin hidastumisella tai romahtamisella olisi merkittäviä vaikutuksia säähän, kalastukseen ja elinkeinoihin kaikkialla Pohjois-Euroopassa.

Esimerkit havainnollistavat myös toista keskeistä periaatetta: yhden ongelman ratkaisut eivät saa aiheuttaa uusia riskejä muualla. Ilmastotoimia ei voi toteuttaa luonnon monimuotoisuuden tai yhteisöjen hyvinvoinnin kustannuksella. Kuten Saamelaisneuvoston Gunn-Britt Retter korosti, joskus hillintätoimet uhkaavat perinteisiä elämäntapoja. Hän vaatikin tilalle ratkaisuja, jotka tuottavat monihyötyjä: vähentävät päästöjä ja tukevat samalla ekosysteemejä sekä vahvistavat yhteisöjä.

Tästä huolimatta useat monenväliset ympäristösopimukset perustuvat yhä siiloutumiseen. Ne ovat vahvoja omilla erityisaloillaan, mutta harvoin monialaisia. Mitään näistä haasteista ei kuitenkaan voida ratkaista erilliskysymyksinä. Kuten Martin Krause sanoi lavalla: ”Ehkä meidän pitää rikkoa joitakin rakentamiamme järjestelmiä, jotta ne yhdistyisivät kokonaisuudeksi.”

COP30:n viesti on yksiselitteinen: vain yhdennetyillä ratkaisuilla voidaan turvata ekosysteemit, taloudet ja yhteisöt nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Pohjoismailla on hyvät edellytykset edistää tätä yhdennettyä lähestymistapaa. Pohjoismaiden ympäristö- ja ilmastoasiain ministerineuvosto on ottanut yhdennetyt ja monialaiset toimet vuosien 2025–2030 strategiansa kulmakiveksi.

Pohjoismaiden ministerit uudistivat tämän sitoumuksen COP30-konferenssia edeltäneessä julkilausumassa, jonka mukaan planeetan kolmoiskriisi vaatii viipymättä koordinoituja toimia: ”Maailmalla on käytössään teknologia, asiantuntemus ja instituutiot, joita planeetan kolmoiskriisin selättäminen vaatii. Nyt tarvitaan poliittista päättäväisyyttä ja entistä vahvempaa monenvälistä ympäristöyhteistyötä, joka sovittaa yhteen maailmanlaajuiset tavoitteet ja kansallisen täytäntöönpanon.”

COP30:n pohjoismaisen paviljongin kaksi paneelikeskustelua ovat katsottavissa täällä:

• Building Tipping Point Governance – järjestäjänä Institutional Architecture Lab (TIAL) 
   
• Addressing the Triple Planetary Crisis – järjestäjinä arktisen ympäristön seuranta- ja arviointiohjelma (AMAP) sekä Pohjoismaiden ministerineuvosto: