Tiiviimmän lainsäädäntöyhteistyön avulla Pohjolasta voi tulla maailman integroiduin alue

08.02.18 | Uutinen
Inge Lorange Backer og Margot Wallström
Photographer
Mary Gestrin - norden.org
Tämä on emeritusprofessori Inge Lorange Backerin oikeusalan pohjoismaisesta yhteistyöstä tekemän strategisen selvityksen keskeinen päätelmä. Professori Backer luovutti analyysinsa pohjoismaisille yhteistyöministereille torstaina.

Selvityksessä tarkastellaan oikeusalan pohjoismaisen yhteistyön haasteita ja mahdollisuuksia. Se sisältää koko joukon ehdotuksia lainsäädäntöyhteistyön vahvistamiseksi, mikä edistäisi Pohjolan yhdentymistä ja veisi pohjoismaista mallia maailmalle.

Lainsäädäntöyhteistyöllä voidaan torjua ihmisiä ja yrityksiä haittaavien rajaesteiden syntymistä ja edistää alueen integraatiota.

– Tämä raportti on tärkeä lisä parhaillaan käynnissä olevalle pohjoismaisen yhteistyön uudistustyölle. Lainsäädäntöyhteistyöllä voidaan torjua ihmisiä ja yrityksiä haittaavien rajaesteiden syntymistä ja edistää alueen integraatiota, Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteeri Dagfinn Høybråten sanoo.

Pohjoismaista lainsäädäntöyhteistyötä on tehty 1800-luvun loppupuolelta saakka, ja sen tuloksena on syntynyt yhteispohjoismaista lainsäädäntöä esimerkiksi sopimus- ja tekijänoikeuksien alalla. Yhteistyö on kuitenkin muuttanut muotoaan viimeisten 20–30 vuoden aikana, ja se on nykyisin lähinnä tiedon- ja kokemustenvaihtoa maiden välillä.

Selvityksessään professori Backer toteaa, että vuonna 1962 solmitun Helsingin sopimuksen parempi tuntemus voisi auttaa vahvistamaan oikeusalan pohjoismaista yhteistyötä. Helsingin sopimuksessa maat sitoutuivat tekemään tiivistä yhteistyötä paitsi yksityis- ja rikosoikeuden aloilla, myös muilla tärkeillä oikeuden aloilla. Professori Backer on myös havainnut, että maiden välillä on eroja siinä, kuinka paljon muiden maiden tietoa ja kokemuksia hyödynnetään tai missä määrin vapaaseen liikkuvuuteen vaikuttavat tekijät huomioidaan uusia lakeja säädettäessä. Hän näkee myös mahdollisuuksia lisätä EU- ja ETA-lainsäädännön laatimisen ja täytäntöönpanon pohjoismaista koordinointia, mitä ei aina hyödynnetä pohjoismaisessa yhteistyössä.

Käytännön toteuttaminen vaatii kuitenkin mailta poliittista tahtoa ja virkamiehiltä riittäviä resursseja.

– Olen päätynyt nostamaan esiin 13 priorisoitua ehdotusta, jotka yhdessä voivat auttaa tiivistämään pohjoismaista lainsäädäntöyhteistyötä ja tekemään Pohjolasta maailman integroiduimman alueen. Käytännön toteuttaminen vaatii kuitenkin mailta poliittista yhteistyöhalua ja virkamiehiltä riittäviä resursseja, Inge Lorange Backer toteaa.

Emeritusprofessori Inge Lorange Backerilla on pitkä kokemus pohjoismaisesta oikeusalan yhteistyöstä. Hän on toiminut Norjan oikeusministeriön lakiasiainosaston osastopäällikkönä sekä Oslon yliopiston oikeustieteen professorina.

Taustaa

Pohjoismainen lainsäädäntöyhteistyö on tärkeä pohjoismaisen yhteistyön osa-alue. Pohjoismainen yhteistyö virallistettiin vuonna 1962 solmitulla yhteistyösopimuksella, joka tunnetaan myös nimellä Helsingin sopimus. Pohjoismaat ovat kuitenkin tehneet aktiivista lainsäädäntöyhteistyötä jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien.

Pohjoismainen lainsäädäntöyhteistyö perustuu kunkin maan lainsäädäntöprosessin täydelliseen riippumattomuuteen ja siihen, että maat tekevät yhteistyötä tavoitteidensa eteen asioissa, joissa niillä on eri tasoisia yhteisiä intressejä ja päämääriä.

Helsingin sopimuksen mukaan lainsäädäntöyhteistyön tavoitteet ovat yksityisoikeuden (siviilioikeuden) ja rikosoikeuden aloilla korkeimmat, mutta yhteistyötä voidaan tehdä myös muilla pohjoismaisen yhteistyön osa-alueilla. Mailla on myös velvollisuus tiedottaa toisiaan, mikäli ne tekevät muutoksia pohjoismaisen yhteistyön tuloksena laadittuun lainsäädäntöön. 

1900-luvun loppuun saakka pohjoismaista lainsäädäntöyhteistyötä luonnehtivat mittavat yhteiset lainsäädäntöhankkeet, joiden tuloksena syntyi yhteispohjoismaista lainsäädäntöä eri aloille, esimerkiksi sopimusoikeuden ja tekijänoikeuksien alalle. Viimeisten 25–30 vuoden aikana yhteistyö on muuttanut muotoaan, ja se on nykyisin lähinnä virkamiesten välistä tiedon- ja kokemustenvaihtoa.

Käynnissä olevan pohjoismaisen yhteistyön uudistustyön toisessa vaiheessa (Nytt Norden 2.0) pohjoismaiset yhteistyöministerit panivat merkille, että pohjoismaista lainsäädäntöyhteistyötä on priorisoitava Pohjolan yhdentymisen vahvistamiseksi. Emeritusprofessori Inge Lorange Backerille annettiin tehtäväksi tehdä strateginen selvitys oikeusalan pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Professori Backerin analyysissa kuvataan pohjoismaisen lainsäädäntöyhteistyön historiallista taustaa ja selvitetään yhteistyön haasteita ja mahdollisuuksia, kun EU-oikeus vaikuttaa pohjoismaiseen yhteistyöhön ja poliittinen todellisuus muuttuu yhä nopeammin. Backer toteaa, että vahvemman pohjoismaisen lainsäädäntöyhteistyön avulla Pohjolasta voidaan tehdä maailman integroiduin alue Pohjoismaiden pääministereiden vuoden 2016 julkilausuman hengessä. Yhteistyön avulla voidaan parantaa kansallisen lainsäädännön laatua, torjua maiden välisiä rajaesteitä ja vahvistaa pohjoismaisen mallin näkyvyyttä maailmalla. Vahvempi pohjoismainen lainsäädäntöyhteistyö edellyttää kuitenkin poliittista yhteistyöhalua ja riittäviä resursseja kansallisissa virastoissa.

Raportissaan professori Backer ehdottaa joitakin yleisiä toimia lainsäädäntöyhteistyön vahvistamiseksi ja mainitsee muutaman oikeuden- ja elämänalan, joilla yhteistyölle voisi olla kysyntää. Näiden joukosta Backer nostaa esiin 13 ehdotusta, jotka yhdessä voivat edistää alueen integraatiota. Ehdotusten tavoitteena on mm. kytkeä Pohjoismaiden neuvoston tekemät ehdotukset tiiviimmin lainsäädäntöyhteistyöhön, kehittää kansallisten lakialoitteiden ja EU- ja ETA-direktiivien pohjoismaisen koordinoinnin mahdollisuuksia sekä torjua ei-toivottujen rajaesteiden syntymistä lakeja muutettaessa tai uusia lakeja säädettäessä. Lainsäädäntöyhteistyötä voidaan ehdotusten mukaan vahvistaa digitalisaatiota, terveydenhuoltoa, osakeyhtiöitä, avoliittoja, ulkomaalaislainsäädäntöä, rikosoikeutta ja kansainvälisiä yleissopimuksia koskevan lainsäädännön alueilla.

Tutustu norjankieliseen raporttiin: