Yksityisen kulttuurirahoituksen painoarvo kasvussa Pohjoismaissa

– Selvä ero liittyy kulttuurirahoitusta jakavien säätiöiden määrään. Tällainen rahoitus on erityisen suurta Tanskassa, joten tanskalaisilla museoilla on suurempi yksityisen rahoituksen osuus. Ruotsissa säätiörahoitus on vähäisempää, myös verrattuna Suomeen ja Norjaan, sanoo Kulturanalys Nordenin tutkija Pelle Amberntsson.

Kulttuurin sponsorointi on Pohjoismaissa sen sijaan varsin vähäistä, ilmenee uudesta kirjallisuuskatsauksesta Privat kulturfinansiering i Norden. Norjassa festivaalien sponsorointi on tosin merkittävää, mutta perinteisten kulttuurimuotojen sponsoritulot ovat pieniä, ja suuntaus näyttää pikemminkin negatiiviselta kuin positiiviselta. Kirjallisuuskatsaus keskittyy erityisesti museoalaan ja näyttämötaidealaan, joiden keskeisenä yksityisenä tulonlähteenä ovat usein pääsymaksu- ja lipputulot. Tämä on linjassa sen kanssa, että kotitalouksien kulttuurimenot ovat tärkeä osa Pohjoismaiden yksityistä kulttuurirahoitusta.

Poliittisesta kehityksestä raportti toteaa, että kaikki Pohjoismaat ovat alkaneet korostaa yksityisen kulttuurirahoituksen merkitystä. Maiden välillä on kuitenkin eroja siinä, missä määrin ne ovat toteuttaneet konkreettisia politiikkatoimia.

– Tanskassa on otettu laajemmin käyttöön yritysten tekemien lahjoitusten verovähennysoikeus. Norjassa taas oli vuosina 2014–2021 käytössä vastinrahoitusjärjestelmä, jossa yksityisiltä toimijoilta lahjoituksia saaneet kulttuuritoimijat saivat valtiolta ylimääräistä tukea. Suomi aikoo nyt laajentaa verovähennysoikeutta, ja Ruotsissa selvitetään parhaillaan sekä vastinrahoitusjärjestelmiä että lahjojen ja lahjoitusten verovähennysmahdollisuuksia, Kulturanalys Nordenin Pelle Amberntsson toteaa.

Suuntaus kohti yksityistä kulttuurirahoitusta ei silti ole yksiselitteinen, vaan se riippuu myös hallituksesta. Esimerkiksi Norjan vuonna 2021 nimitetty hallitus lopetti vastinrahoitusjärjestelmän sillä perustelulla, että järjestelmä vinoutti kulttuuripoliittisen rahoituksen maantieteellistä jakautumista ja että julkisilla varoilla ei tulisi suosia toimijoita, jotka ovat hyviä houkuttelemaan yksityisiä rahoittajia. Samaan aikaan Pohjoismaiden poliitikot perustelevat yksityisen rahoituksen lisäämistarvetta taiteen vapaudella ja monimuotoisuuden lisääntymisellä.

Tutkimuksissa ja selvityksissä mainitaan mahdollisia etuja ja haittoja, jotka liittyvät yksityisen kulttuurirahoituksen lisäämiseen. Seuraukset riippuvat muun muassa siitä, miten julkinen rahoitus ja kulttuurin kokonaisrahoitus kehittyvät ja mitä poliitikot ajattelevat julkisen ja yksityisen rahoituksen välisestä tasapainosta. Kulturanalys Norden korostaakin, että poliitikkojen tulisi punnita eri seikkoja.

– Pohjoismaista kulttuuripolitiikkaa ovat pitkään leimanneet tietyt perusarvot, jotka liittyvät taiteen vapauteen, kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja kaikkien mahdollisuuteen osallistua kulttuurielämään. Yksityisen kulttuurirahoituksen lisääminen luo näiden perusarvojen näkökulmasta sekä mahdollisuuksia että riskejä. Tämä on seikka, jota korostamme kirjallisuuskatsauksessa, toteaa Kulturanalys Nordenin koordinaattori Malin Weijmer.

Raportti Privat kulturfinansiering i Norden perustuu akateemiseen tutkimukseen, selvityksiin ja tilastoihin, jotka koskevat yksityistä kulttuurirahoitusta. Lisäksi se sisältää politiikan kehitystä kuvaavan katsauksen, joka perustuu maakohtaisiin politiikka-asiakirjoihin. Raportti painottuu kulttuuripolitiikan keskiössä oleviin taide- ja kulttuurialoihin. Kulturanalys Norden on kulttuuripolitiikan pohjoismainen osaamiskeskus, joka on perustettu Pohjoismaiden ministerineuvoston toimeksiannosta.