Voisiko merilevä olla Pohjoismaiden tulevaisuuden proteiini?
Maailman ruokajärjestelmiin kohdistuu yhä enemmän painetta. Tässä yhteydessä merilevästä on tulossa lupaava luonnonvara, jolla on edellytyksiä tukea Pohjoismaiden ruokaturvaa ja kestävää kehitystä. Mitä jos rannikoillamme kasvaa jo nyt osaratkaisu ruokajärjestelmien ekologisen kestävyyden ja kriisinkestävyyden lisäämiseen?
Miksi Pohjoismaat etsivät ratkaisuja merestä?
Ilmastonmuutos, geopoliittinen epävakaus ja kasvava kysyntä lisäävät globaaleihin ruokajärjestelmiin kohdistuvaa painetta. Tämän vuoksi Pohjoismaatkin etsivät kestäviä ja paikallisesti saatavilla olevia valkuaislähteitä – myös merestä saatavia. Yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi on noussut merilevä.
Pohjoismaiden ministerineuvoston yhtenä painopistealueena on kestävä merenhoito, joka edistää globaaleja ratkaisuja. Tähän sopii hyvin myös merilevän ravitsemuksellisen potentiaalin selvittäminen.
Proteiinin saatavuutta ei voida ratkaista yksin merilevillä, mutta niillä on edellytyksiä tukea kestävää merenhoitoa, valkuaislähteiden monipuolistamista ja pohjoismaisten ruokajärjestelmien kriisinsietokykyä – erityisesti yhdistettynä muihin kasvipohjaisiin sekä meren luonnonvaroihin.
Mitä annettavaa merilevillä on?
Raportin Seaweeds for food: from production to consumer mukaan merilevät voivat olla arvokkaita ruoan ainesosia. Ne ovat luonnostaan vähäkalorisia, mutta sisältävät runsaasti hivenaineita. Joissakin levälajeissa – erityisesti punalevissä – on palkokasveihin verrattavia proteiinipitoisuuksia.
Levien hyödyntämiseen liittyy kuitenkin haasteita, joita raportissa myös esitellään. Ruskolevien turvallista käyttömäärää rajoittaa niiden jodipitoisuus. Toinen ratkaiseva tekijä on kuluttajahyväksyntä; levien kaupallinen menestys on kiinni mausta, ulkonäöstä ja rakenteesta.
Miten merilevästä tehdään menestys?
Raportin mukaan aiheesta tarvitaan lisätutkimuksia. Niitä tulisi tehdä varsinkin ihmisillä, jotta saataisiin parempi käsitys levien terveysvaikutuksista, turvallisista saantimääristä ja kuluttajahyväksynnästä. Vasta sen jälkeen levistä voisi tulla pohjoismaisten illallispöytien perusruokaa.
Raportin päätelmänä on, että kunhan puitteet ovat kunnossa, merilevästä voi tulla muutakin kuin vain harvojen herkkua: arvokas osa ekologisesti kestäviä ja kriisinkestäviä pohjoismaisia ruokajärjestelmiä, joiden perusta on meressä.
