Tomi Kontio ja Elina Warsta
Kuvitettu pienoisromaani Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän kyseenalaistaa monta ennakkoajatusta siitä, mitä nykylastenkirja voi olla. Se kertoo koirasta, kissasta ja ihmisestä, elämästä sataman laidalla kaupungissa nimeltä Helsinki ja keväisestä metsästä, jossa sinivuokot keinuvat tuulessa ja saniaiset avaavat keränsä kotkansiiviksi. Se kertoo surusta ja kuolemasta, hyvästien jättämisestä sille, joka on itselle rakkain ja tärkein.
Koiran nimi on Kissa, kissan nimi on Koira, ja ihmisen nimi on Näätä, minkä lisäksi hän on puliukko, joksi hän itse itseään kutsuu. He asuvat hylätyssä kontissa ja katselevat toimimatonta televisiota, keksien itse sen ohjelmat, niin urheiluselostukset kuin saippuasarjan. Päähenkilönä ja minäkertojana on Kissa-niminen koira, joka kuvaa kolmikon rakkaudentäyteistä elämää. Haikeuden ja yltyvän surun lisäksi tarina sisältää huumoria ja yhteiskuntakritiikkiä, jota etenkin Näätä-ihmisen vuorosanat välittävät.
Kirjailija Tomi Kontio uskaltaa viedä lukijansa kohti yhtä elämän vaikeimmista asioista, kuolemaa. Hän uskaltaa luottaa runolliseen kieleen ja siihen, että lastenkirjassa voi kirjoittaa paitsi surusta ja syrjäytyneistä myös lähimmäisenrakkaudesta, jopa sellaisin sanavalinnoin, että ainakin aikuislukija saattaa huomata yhteyksiä esimerkiksi Vuorisaarnaan. Mitään tiettyä uskonnollista maailmankatsomusta tai luentaa ei kirja silti edellytä eikä tuputa. Tarinan filosofina ja saarnamiehenä kulkee Näätä, kuoleva katujen mies ja alkoholisti, joka puhuu pitkään ja kauniisti, yrittäen auttaa koira- ja kissaystävänsä kohtaamaan sen, mitä tuleman pitää. Myös lukija tulee vetäistyksi hänen vertauskuvallisten ajatustensa piiriin ja ajatelleeksi surua ja kuolemaa poikkeuksellisen suoraan. Yhtä lailla keskiöön nousee kirjan toinen teema, rakkaus, josta puliukko Näätä puhuu surun mahdollistajana ja päinvastoin.
Kissan, Koiran ja Näädän keskusteluja jää miettimään, ja kun teosta lukee uudelleen, ne syvenevät ja voimistuvat, itkettävät ja lämmittävät vielä enemmän. Kirja onnistuu koskettamaan mutta myös naurattamaan ja olemaan yllättävän vilpitön ja paljas. Sen kieli on kaunista, osuvaa ja soivaa – yhtäältä vuolaan tunteellista ja monisanaista ja toisaalta selkeän kirkasta. Luonto, lahot haavat ja kevään linnut kuvataan tarkasti omina itsenään mutta myös osana henkilöhahmon kokemusta: kun kertun huilu soljuu metsässä, se pukee päähenkilön suruturkkiin.
Puolivälissä kirjaa, Näädän kuoltua, kirja muuttuu Kissan ja Koiran selviytymistarinaksi ja tarinaan tulee toiminnallisempi ote. Läsnä on nyt myös kaupunki, joka kirjaimellisesti kuuluu päähenkilön äänessä. Kun hän telkien taakse vangittuna ulvoo apua, melodia on ”pitkä ja valittava kuin varikolle kaartava metro”. Teos päättelee kolmikon tarinan, jonka vaiheita lukija on saattanut seurata myös useissa suosituissa kuvakirjoissa ennen tätä romaanimuotoista sarjan päätösosaa. Kirja toimii kuitenkin myös itsenäisenä kokonaisuutena eikä vaadi edellisten osien tuntemista.
Elina Warstan taidokas kuvitus ja taitto ovat kiinteä osa teosta ja sen voimaa. Hänen kokosivun mustavalkopiirroksissaan siivilöityvät niin suru kuin lohtu, valo ja varjot herkällä ja hellyttävällä tavalla. Tiheän viivatekniikan keinoin Warsta luo välillä turvallisia ja välillä tukalia hetkiä, rajaa jännittävästi tai antaa avaruutta lehtomaisemaan tai yölliseen satamanäkymään. Kuviin kätkeytyy myös erilaisia sylinkaltaisia sommitelmia, joita tässä maailmassa voi nähdä. Paitsi ihmisen tai eläimen halaamaksi, Warstan kuvissa voi päästä metsän, huoneen tai tähtitaivaan syliin.
Lukukokemuksena Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän on lukijaansa ravisteleva, rajustikin itkettävä mutta valtavasti ymmärrystä ja lohtua antava teos. Kyseessä on aito, pysäyttävä ja merkittävä kirja, jonka lukijakunnaksi voi määritellä paitsi lapset ja nuoret myös kaikenikäiset aikuiset.
Tomi Kontio (s. 1966) on runoilija ja kirjailija, joka on voittanut lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon kahdesti: vuonna 2000 lastenromaanilla Keväällä isä sai siivet ja vuonna 2025 pienoisromaanilla Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän. Sarjan aloitusosa, kuvakirja Koira nimeltään Kissa (2015) oli Suomen ehdokas Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2016.
Elina Warsta (s. 1979) on Suomen tunnetuimpia ja arvostetuimpia kuvittajia sekä graafinen suunnittelija. Hänet on palkittu lastenkulttuurin valtionpalkinnolla vuonna 2016, ja hänen kuvituksensa ovat olleet ehdolla lukuisten palkintojen saajiksi, mukaan lukien Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ehdokkuus kuvituksesta kuvakirjaan Koira nimeltään Kissa (2015). Warsta on tehnyt taiton myös vuonna 2026 ehdokkaana olevaan kirjaan.