Alkuperäiskansat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille

Oheistapahtuman järjesti Norjan lapsi-, nuoriso- ja perheasiainvirasto osana Pohjoismaiden ministerineuvoston Norjan puheenjohtajakauden ohjelmaa. Tapahtuman avasi Norjan kulttuuri- ja tasa-arvoministeriön valtiosihteeri Gry Haugsbakken korostamalla, että alkuperäiskansojen edustajat kärsivät suhteettoman paljon luontokadosta ja ympäristön rappeutumisesta.  

– Hiljattainen raportti osoittaa, että vammaisuutta käytetään toisinaan selityksenä JA tekosyynä kyseisen henkilön alkuperäiskansaoikeuksien rikkomiseen. Erityisenä haasteena on puutteellinen tietämys alkuperäiskansojen edustajien henkisestä maa- ja luontoyhteydestä sekä puutteellinen kunnioitus sitä kohtaan, Gry Haugsbakken toteaa. 

Kaikki Pohjoismaat ovat ratifioineet YK:n vammaisyleissopimuksen (CRPD) ja äänestäneet alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen puolesta. Haasteena on kuitenkin täytäntöönpano. 

– Erityistarpeisten ihmisten alkuperäiskansaoikeudet unohdetaan aivan liian usein, koska he ovat vähemmistönä vähemmistössä, sanoi Norjan saamelaiskäräjien jäsen Runar Myrnes Balto. Hänen vastuualueitaan ovat terveys-, tasa-arvo- ja näkyvyysasiat.  
 

Yhden koon ratkaisua ei ole, sillä se vain pakottaisi kaikki mukautumaan enemmistönäkemyksiin. Ulkopuolelle jäävät silloin usein ne, jotka eivät sovi normiin. Kulttuurinen sensitiivisyys ja kieli ovat tärkeitä, jotta voitaisiin kunnolla arvioida yksilön palvelu-, diagnoosi-, kuntoutus- ja hoitotarpeita. Lisäksi on tärkeää kuunnella ryhmiä, joihin päätökset vaikuttavat.

– Vammaiset ihmiset ovat oman elämänsä asiantuntijoita, ja heidän näkemyksensä ja kokemuksensa vammaisalalta ovat olennaisen tärkeitä kehitettäessä ja toteutettaessa vammaisia ihmisiä hyödyttäviä politiikkatoimia, korosti Tanskan sosiaali- ja vanhuspalveluministeri Astrid Krag. 

Tanskan vammaisjärjestöjen liiton varatoimitusjohtaja ja Vammaisalan pohjoismainen yhteistyöneuvoston jäsen Sif Holst totesi, että yhteiskunta niputtaa usein vammaiset ihmiset yhteen. 

– Maailmassa on miljardi vammaista ihmisistä, mikä tekee meistä maailman suurimman vähemmistön. Ihonvärimme, vammamme, koulutustaustamme ja sosiaalinen taustamme vaihtelevat hyvin paljon, Sif Holst sanoi. Hän muistutti, että tarvitsemme ennen kaikkea intersektionaalista näkökulmaa, joka ottaa nämä erot huomioon.