Digitaalista väkivaltaa torjuttava pohjoismaisella strategialla

– Digitaalisesta väkivallasta on päästävä eroon. Sen olemme velkaa paitsi demokratialle myös loukatuille ihmisille, jotka saavat henkisiä traumoja, sanoo Pohjoismaiden neuvoston Hyvinvointi Pohjolassa -valiokunnan puheenjohtaja Cecilie Tenfjord-Toftby.

Valiokunnalla on aiemmin ollut kokouksia useiden organisaatioiden kanssa, jotka ovat valottaneet digitaalisen väkivallan luonnetta. Valiokunta pitää selvänä, että haaste koskee kaikkia Pohjoismaita, joten se on ratkaistava yhdessä. Valiokunta haluaa, että Pohjoismaiden ministerineuvostoa kehotettaisiin laatimaan yhteispohjoismainen strategia verkkohäirinnän ja -uhkailun torjumiseksi. Strategiaa laadittaessa tulisi harkita yhteispohjoismaisen osaamis- ja tietopankin perustamista ja sitä, että Pohjoismaat velvoittavat teknologiajättejä ottamaan nykyistä suuremman vastuun digitaalisen väkivallan ehkäisystä alustoillaan.

Hyvinvointivaliokunta selvitti Pohjoismaiden neuvoston istunnon yhteydessä sisäisesti, kuinka moni valiokunnan omista poliitikoista on kokenut verkkohäirintää. Tulokset ovat selviä ja hälyttäviä: omakohtaisia kokemuksia oli kymmenellä yhteensä 14 vastaajasta. Kaksi jäsentä jätti vastaamatta kyselyyn.

– Olen itse kokenut verkkohäirintää, mutta monella muulla on ollut paljon rankempia kokemuksia. Pohjoismaiden onkin yhdessä vastustettava digitaalista väkivaltaa, toteaa valiokunnan norjalaisjäsen Tobias Drevland Lund.

Monet tutkimukset osoittavat, että uhattuina ovat varsinkin naiset, etniset vähemmistöt ja poliitikot. Esimerkiksi Parlamenttienvälinen liitto ja Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ovat osoittaneet omassa tutkimuksessaan, että naispuolisten parlamentaarikkojen ahdistelu ja seksuaalinen häirintä on hälyttävän yleistä. 46,9 prosenttia järjestöjen kyselyyn vastanneista oli saanut tappo- tai raiskausuhkauksia. 58,2 prosenttia oli puolestaan joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi sosiaalisessa mediassa. Kovista äänenpainoista kärsii kuitenkin myös suuri osa kansasta. Esimerkiksi Tanskan ihmisoikeusinstituutin tutkimuksesta ilmenee, että keskustelujen kärjekkyys saa tanskalaiset karttamaan osallistumista Facebookissa käytävään demokraattiseen keskusteluun. Vastaajista 59 prosenttia ilmoittaa, että sävy saa heidät pidättäytymään oman mielipiteen ilmaisemisesta.

– Kun näinkin moni välttää osallistumista julkiseen some-keskusteluun, se uhkaa demokratiaa ja loukkaa sananvapautta, korostaa valiokunnan jäsen Liselott Blixt. 

Toinen digitaalisen väkivallan muoto on intiimin kuvamateriaalin luvaton jakaminen. Tietämys asiasta on puutteellista, mutta Etelä-Tanskan yliopiston Ung19-raportin mukaan jokaisessa tanskalaisessa lukioluokassa on oppilas, jonka seksuaalisia kuvia on jaettu kuluneen vuoden aikana ilman lupaa. Tätä esiintyy kaikissa ikäryhmissä ja yhteiskuntakerrostumissa. Digitaalisen väkivallan laaja kirjo ulottuu salaa kuvatuista seksivideoista varastettuihin alastonkuviin, joita jaetaan kansioissa tai pornosivuilla ympäri maailmaa. Edistyksellisimpinä muotoina ovat valeprofiilien luominen ja väärennetyt kuvat, joissa pahaa aavistamattoman henkilön kasvot yhdistetään jonkun toisen henkilön alastomaan vartaloon. Digitaalisten väkivallantekojen kohteeksi joutumisella voi olla valtaisat psyykkiset seuraukset.