Pohjoismainen yhteistyö vahvistaa kykyä sietää maailmankaupan häiriöitä
Maailmantaloutta leimaavat yhä enemmän geopoliittiset jännitteet, protektionismin lisääntyminen ja tuontiriippuvuuden vähentäminen. Tämä aiheuttaa uusia riskejä Pohjoismaiden pienille ja avoimille talouksille, joille kansainvälinen kauppa on keskeistä.
Kaikki Pohjoismaat ovat vahvasti riippuvaisia Euroopan-tuonnista, mutta suurimmat haavoittuvuudet liittyvät maanosan ulkopuolisiin maihin, lähinnä Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Tämä käy ilmi tutkimuksesta The Value Chains of Nordics – Tracking Resilience and Vulnerabilities, jonka ovat toteuttaneet Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, Tanskan tilastokeskus ja muiden Pohjoismaiden tilastoviranomaiset Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoituksella.
Uusi geopoliittinen todellisuus on muuttanut globaaleja pelisääntöjä ja tehnyt pohjoismaisesta yhteistyöstä koko ajan tärkeämpää. Analyysi syventää ymmärrystä Pohjoismaiden arvoketjuista ja siitä, miten alueen häiriönsietokykyä voidaan vahvistaa tiiviimmällä yhteistyöllä.
Riippuvuuksia ja haavoittuvuuksia
Lähes puolet Pohjoismaiden tavaratuonnista on välituotteita, kuten raaka-aineita ja komponentteja, joita käytetään muiden hyödykkeiden tuotannossa. Osuus on suurin Suomessa (57 %) ja pienin Tanskassa ja Islannissa (42 %). Kaikkien Pohjoismaiden tärkein välituotteiden lähde ovat muut Euroopan maat, ja heti perässä tulee Pohjoismaiden välinen kauppa.
Tutkimus osoittaa myös, että kaikkein alttiimpia kaupan häiriöille ovat Norja ja Tanska, kun taas Ruotsilla ja Islannilla on paremmat valmiudet selviytyä häiriöistä. Tanskan ja Ruotsin kriittinen tuonti tulee pääasiassa Yhdysvalloista, kun taas Suomi ja Islanti ovat riippuvaisia Kiinasta. Norjan haavoittuvuudet on hajallaan laajalla maantieteellisellä alueella.
Suurimmasta osasta Pohjoismaiden tuontia ja vientiä vastaavat suuret yritykset, joissa on vähintään 250 työntekijää. Erityisen merkittävä niiden rooli on Suomessa ja Ruotsissa, kun taas pienillä yrityksillä on suurempi merkitys Islannissa ja Norjassa.
Vihreän ja digitaalisen siirtymän edellyttämät raaka-aineet ovat keskittyneet maantieteellisesti tietyille alueille, ja niiden tuonti on hyvin riippuvaista Euroopan ulkopuolisista toimittajista. Kaikkein riippuvaisimpia näistä raaka-aineista ovat Suomi ja Norja.
Taloudellisia välineitä käytetään uudessa geopoliittisessa tilanteessa yhä useammin ulkopoliittisiin tarkoituksiin, mikä haastaa Pohjoismaiden avoimen talousmallin. Suuri riippuvuus yhdestä ainoasta toimittajasta tai maasta on selkeä riski ja korostaa tarvetta seurata arvoketjuja jatkuvasti.
Yhdentyneemmät pohjoismaiset markkinat
Lopuksi tutkimuksessa todetaan, että riippuvuus Pohjoismaiden ulkopuolisesta tuonnista on yhteinen haaste, jota voidaan torjua koordinointia lisäämällä. Entistä yhdentyneemmät pohjoismaiset markkinat voivat toimia puskurina ulkoisia häiriöitä vastaan ja vahvistaa alueen taloudellista voimaa.
Tutkimuksen keskeiset tulokset
- Suurin osa pohjoismaisista välituotteista tuodaan Euroopasta tai muista Pohjoismaista.
- Suurimmat haavoittuvuudet liittyvät Euroopan ulkopuolelta tuotaviin tuotteisiin: Tanska ja Ruotsi ovat riippuvaisia Yhdysvalloista, kun taas Suomi ja Islanti ovat riippuvaisia Kiinasta.
- Kaikkein alttiimpia kaupan häiriöille ovat Norja ja Tanska, kun taas Ruotsi ja Islanti ovat häiriönsietokykyisempiä.
- Vihreän ja digitaalisen siirtymän edellyttämät raaka-aineet ovat keskittyneet maantieteellisesti tietyille alueille, ja niiden tuonti on hyvin riippuvaista Euroopan ulkopuolisista toimittajista.
- Suuryritykset hallitsevat Pohjoismaiden tuontia ja vientiä varsinkin Suomessa ja Ruotsissa.
- Riippuvuus Pohjoismaiden ulkopuolisesta tuonnista on yhteinen haaste, joka edellyttää koordinoituja toimenpiteitä.
- Entistä yhdentyneemmät pohjoismaiset markkinat voivat toimia puskurina ulkoisia häiriöitä vastaan ja vahvistaa alueen taloudellista voimaa.
