Ukrainalaisten pakolaisnaisten asema Pohjolassa

16.12.22 | Uutinen
Ukrainsk kvinde
Valokuvaaja
norden.org
Pohjola on kohdannut yhdessä muun Euroopan kanssa suurimman joukkopakolaisuuden sitten toisen maailmansodan ja uuden pakolaisryhmän: ukrainalaiset naiset. Naiset haaveilevat paluusta kotimaahansa, mutta haluavat silti kotoutua yhteiskuntaan ja osallistua työmarkkinoille. Haasteena on kuitenkin kielitaidon puute.

Olga Biecha (29) pakeni 8 kuukautta sitten Ukrainan Kiovasta sodan ja kaupunkiin satavien Venäjän ohjusten vuoksi, kuten hän itse asian ilmaisee. Olgan muu perhe jäi kaupunkiin, kun hän lähti pakoon matkalaukku toisessa ja kissa toisessa kädessä. Nyt hän asuu Tukholmassa, eikä ruotsin kieli vielä suju, vaikka hän käykin kielikurssilla ja on aiemmin itse toiminut ranskanopettajana.

Kielitaito työllistymisen keskiössä

Olga kertoi tarinansa Pohjoismaiden ministerineuvoston ja Norjan työ- ja osallisuusministeriön kotoutumiskonferenssissa Oslossa. Implementation of temporary protection for refugees from Ukraine -raportin mukaan Pohjoismaista on hakenut suojelua 160 000 ukrainalaispakolaista. Heistä suurin osa on naisia, joiden on Olgan tavoin opittava uusi kieli, jotta he voisivat kotoutua yhteiskuntaan ja päästä työmarkkinoille. Kielitaidon keskeisyydestä vallitsikin konferenssissa laaja yksimielisyys.

– Hyvä kielitaito on ratkaiseva tekijä, kun pyrimme lisäämään maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksia, toteaa Nordregion tutkija Nora Sánchez Gassen.

Maustemimmit oppivat norjaa

Ukrainalaisille pakolaisille tarjottavat hyvinvointipalvelut ovat pohjimmiltaan varsin samanlaisia eri Pohjoismaissa, vaikka myös kansallisia eroja löytyy. Konferenssissa oltiin sitä mieltä, että heidän hyväkseen tehdään paljon, mutta haasteitakin on. Roskilden yliopiston lehtorin Michael Svendsen Pedersenin mukaan haasteet liittyvät osittain viranomaisten valitsemaan toimintatapaan. Hän huomauttaa, että parhaita tuloksia tuottaa kokonaisvaltainen, motivoiva ja ennen kaikkea osallistava toimintatapa. Hän mainitsi esimerkkinä norjalaisen Melandin kunnan Krydderdamene- eli Maustemimmit-hankkeen. Siinä kielitaidosta tehtiin tärkeä osa ruoanlaittokurssin suorittamista. Pakolaisnaiset saivat luettavakseen ja pohdittavakseen reseptejä, joiden pohjalta heidän piti mitata ja punnita ainesosia ja niin edelleen. – Se oli mielekäs tavoite, joka motivoi oppimista, Michael Svendsen Pedersen kertoi. 

Oppimisen oltava mielekästä

Michael Svendsen Pedersen huomautti, että kielen oppimisen mielekkyys oman elämäntilanteen kannalta on tärkeä motivaatiotekijä. Ukrainalaisnaisille samainen motivaatiotekijä voi kuitenkin muodostua esteeksi, Olga kertoo. Vaikka naiset haluavat mitä suurimmassa määrin osallistua Pohjoismaiden yhteiskuntaan ja työelämään, he toivovat yhä pääsevänsä lähitulevaisuudessa takaisin Ukrainaan. Miksi siis käyttää valtavasti voimavaroja uuden kielen opetteluun? hän kysyy. Olga kertoo myös, että hänen oma elämäntilanteensa ei ollut paras mahdollinen Kiovasta lähdön jälkeen. Hän kärsi stressistä ja sairasti moneen kertaan koronan, mikä vaikeutti oppimista. Parannuttuaan hän onnistui löytämään työpaikan, joka ei vaatinut ruotsin osaamista. Hän auttaa nimittäin nyt muita ukrainalaispakolaisia. Sen jälkeen esteeksi on muodostunut ajanpuute. Osalle ukrainalaisnaisista, jotka ovat Pohjolassa yksinhuoltajina, tuottaa myös vaikeuksia olla erossa lapsistaan.

Virallisen ja epävirallisen oppimisen yhdistelyä 

Pohjoismaiden ministerineuvosto, Norjan työ- ja osallisuusministeriö sekä Oxford Research ovat yhdessä selvittäneet Pohjoismaiden kielikoulutustarjontaa ja julkaisevat aiheesta raportin Language Training for Adult Immigrants in the Nordic Countries tammikuussa 2023. Raportin keskeisistä löydöksistä voidaan mainita osallistamisen tärkeys, opetuksen laatu sekä virallisen ja epävirallisen oppimisen yhdistely. Raportti julkaistaan Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen verkkosivuilla.

Pohjoismainen hyvinvointikeskus