Eldrid Lunden

Perustelu:

Eldrid Lunden (s. 1940) on yksi Norjan eturivin runoilijoista, ja hän on suuren auktoriteettinsa ja väsymättömän uurastuksensa ansiosta vaikuttanut lukuharrastukseemme ja kirjallisiin näkemyksiimme jo 50 vuoden ajan. Lunden on ollut vuonna 1968 ilmestyneestä esikoisteoksestaan saakka omaleimainen sanankäyttäjä, joka tarkastelee maailmaa selkeästi ja uteliaasti. Tämän runoilijan lukemisen avainsana lienee kohtalonyhteys – aina persoonallisen feministisestä aloituksesta kirjailijanäänen uutteraan kehittämiseen, jossa korostuu ilmeinen halu ja kyky etsiä aina vain uusia tapoja hahmottaa todellisuutta. Kohtalonyhteys on avainsanana myös viimeisimmissä kirjoissa, joissa Lunden osoittaa verratonta uusiutumiskykyä. Sävystä ja muodosta riippumatta Lundenin runot ovat aina väkevän persoonallisia. Hän kirjoittaa viisaasti ja valikoiden. Hän ottaa käyttöön ja uudistaa perinteisiä teemoja ja tekee sen suorasukaiseen ja sujuvaan tyyliinsä.

Lundenin viimeisimmän kirjan Det er berre eit spørsmål om tid (”Se on vain ajan kysymys”, suomentamaton) genreksi ilmoitetaan ”kalenterirunoja 2014–2018”. Kalenteriruno on hyvin harvinainen kirjallisuudenlaji. Lundenin kollega Jan Erik Vold julkaisi Kalenderdikt-nimisen kokoelman vuonna 1995, mutta Eldrid Lundenilla on toisenlainen painotus – suorastaan toinen paremmuusjärjestys. Kalenteriruno-ilmaisulla on tässä alisteinen tehtävä, ja se toimii edellytyksenä ja lähtökohtana, joka epäilemättä ilmaisee sen, että kyse ei ole kirjan tärkeimmästä substantiivista vaan pikemmin määrittävästä sukulaisuussuhteesta päiväkirjaan tai muistikirjaan. Tai sitten se toimii samalla tavalla kuin Edith Holdenin kuuluisassa teoksessa Nuoren naisen päiväkirja luonnontapahtumista 1906 (suom. Ursula Viita-Leskelä ja Aila Meriluoto). Yhtä kaikki, ”kalenterirunoja” on genrenimitys runokirjalle, joka kuvaa menetystä, surua ja sitä, että ihminen on myös älyllisesti läsnä nykyhetkessä, johon kantautuvat ”sinun lähes huomaamattoman lähtösi” kaiut.

Det er berre eit spørsmål om tid on ilmaisultaan tyylikäs ja uhmakas. Runot ovat lundenilaiseen tapaan riisuttuja ja kärjistettyjä, mutta usein niin niukkasanaiset tekstit huokuvat omaleimaista aforistista voimaa – ikään kuin ne olisivat katkelmia meneillään olevasta tutkimustyöstä. Eldrid Lundenin tuotantoa voisi luonnehtia ”elämäntarkkailijan huomioiksi”. Surukirjoituksena kirja on syvästi persoonallinen ja samalla yleisinhimillisesti vetoava. Kun Eldrid Lunden pyrkii tunnistamaan inhimillisiä ominaispiirteitä kirjallisten tunnustusten ja kokemusten kautta, tuloksena on terävää ja konstailematonta runoutta, josta välittyy onnistuneesti sekä pieni että suuri maailma.