Jonas Eika

Perustelu:

Jonas Eikan debyytti oli vuonna 2015 ilmestynyt Lageret Huset Marie -romaani, joka kuvaa huipputeknisessä non-food-varastossa tehtävää yötyötä. Kirja on työpaikkaromaani ja lisäksi toinen romaani siitä, miltä tuntuu olla tosi, tosi rakastunut. Se oli upea esikoinen. 

Vuonna 2018 ilmestyi Eikan toinen kirja Efter solen (”Auringon jälkeen”, suomentamaton). Se on novellikokoelma, jossa on neljä pitkähköä tarinaa: ”Alvin” ja ”Bad Mexican Dog”, joka jakaantuu vielä kahteen erilliseen osaan, ”Rachel, Nevada” ja ”Mig, Rory og Aurora”. Kukin novelli hämmästyttää ja kummastuttaa, ja ne ovat jännittävä uusi avaus tanskalaisessa kirjallisuudessa. Tarinat ovat ennalta arvaamattomia, ja niissä on poikkeuksellista imua: lukija tulee yksinkertaisesti imaistuksi toiseen maailman, jossa ei voi tietää, mitä nurkan takana odottaa. Eikä siinä kaikki. Teos on myös virkistävän terävästi ja taidokkaasti kirjoitettu sekä vahvan kuvakielen ryydittämä. Kuvat versovat jatkuvasti uusiin suuntiin ja luovat yhteyksiä, mutta päätepistettä on mahdoton ennustaa. Yleisesti ottaen tarinat kytkeytyvät tunnistettavaan todellisuuteen. Ne sijoittuvat Kööpenhaminaan, Meksikoon, Lontooseen ja Nevadaan ja kuvaavat finanssikeinottelijoita, kalliissa cancúnilaisessa lomakohteessa työskenteleviä kodittomia rantapoikia sekä päihteidenkäyttäjiä ja ihmisiä, jotka uskovat avaruusolentoihin. Tämä kaikki on poimittu elävästä elämästä, mutta novellien realismissa on maagisia elementtejä, koska tekstit laajentavat jatkuvasti lukijan havaintokenttää. Se, mikä on nähtävissä ja aistittavissa, viedään askelta pidemmälle. Mukana on siten piirteitä, jotka vaikuttavat epärealistisilta mutta ovat pikemminkin havaintokentän laajentumia. Aisteille annetaan ylipäätään paljon tilaa; kirjassa on monia tuoksuja, ääniä, makuja, tuntemuksia ja näkyjä. Teksti on täynnä energiaa, joka on myös eroottista ja seksuaalista. 

Efter solen on kirja, josta välittyy nyt elettävä globaali kriisiaika. Teoksen keskeistä ainesta ovat riisto ja eriarvoisuus, toivottomat elinehdot sekä synkät ja väkivaltaiset kokemukset. Silti aistittavissa on myös toiveikkuutta, joka liittyy muutoksen mahdollisuuteen – siihen, että toisenlainen maailma on mahdollinen ja kenties jo täällä. Se pitäisi vain herättää eloon ja saada leviämiään. Jos kieli todella on fossiilista runoutta, Efter solen käyttää kielen polttoainetta tehokkaasti ja kestävästi tavalla, joka vakuuttaa jo sinänsä. Samalla kirja tuo uuden ja myönteisen sävyn kirjallisuuteen, jossa pyritään työstämään meitä kaikkia koskettavia kysymyksiä: globaalin eriarvoisuuden vaikutuksia, ilmaston lämpenemistä ja kaikkia muita kriisejä, joita maailmamme on täynnä. 

Efter solen on saanut Tanskan kaunokirjailijayhdistyksen Den svære Toer -palkinnon, tanskalaisen Montanan kirjallisuuspalkinnon ja Michael Strunge-Prisen -palkinnon.