Mikä on pohjoismaisen yhteistyön suunta?

Tähän kysymykseen pureuduttiin Tulevaisuuden pohjoismainen yhteistyö -seminaarissa, joka kokosi Ahvenanmaalle ministereitä ja edustajia kahdeksasta Pohjoismaasta. Tärkeimpiä aiheita olivat siviilivalmius, yleinen luottamus, konkreettiset tulokset sekä Ahvenanmaan, Färsaarten ja Grönlannin rooli virallisessa pohjoismaisessa yhteistyössä. Yhteistyön tärkeydestä vallitsee laaja yksimielisyys, mutta Pohjoismaiden ministerineuvoston roolia halutaan myös selkeyttää, jotta yhteistyö säilyttäisi mielekkyytensä muuttuvassa maailmassa.

Seminaari kokosi yhteen poliitikkoja, virkamiehiä ja asiantuntijoita keskustelemaan siitä, miten pohjoismaista yhteistyötä voitaisiin kehittää Euroopan ja muun maailman epävakauden keskellä.

Pohjoismainen yhteistyö perustuu vuonna 1962 solmittuun Helsingin sopimukseen. Vaikka sopimusta on tarkistettu useita kertoja, viimeisin päivitys on vuodelta 1996. Yhteistyön puitteet eivät siis vastaa enää aikamme haasteita.

Jos pohjoismaista yhteistyötä vahvistetaan, se voi saada suuremman merkityksen kuin mitä sillä on ollut esimerkiksi 20 viime vuoden aikana – etenkin, jos vahvistaminen liittyy varautumiseen, alueen kilpailukykyyn, digitalisaation ja työmarkkinoiden integraatioon.

Seminaarissa oli kuitenkin erimielisyyttä siitä, mitä yhteistyöhön tulisi lisätä ja mitä siitä pitäisi mahdollisesti poistaa. Professori Johan Strang totesi alustuksessaan Tulevaisuuden yhteistyön haasteet ja mahdollisuudet, että yhteistyön jäsenet puhuvat usein toistensa ohi ja luovat siten itse lisää haasteita. Kaikki eivät välttämättä näe samoja mahdollisuuksia. Kaikilla jäsenillä ei myöskään ole samaa asemaa, vaikka Ahvenanmaa, Färsaaret ja Grönlanti hoitavatkin tiettyjä aihealueita itse ja niillä on oma paikkansa yhteistyössä.

Färsaaret on esittänyt selkeän toiveen omarahoitteista täysjäsenyydestä, kuten pohjoismaisen yhteistyökomitean (NSK) färsaarelaisjäsen Gunvør Balle asian ilmaisi. Grönlannin tilanne taas on monimutkaisempi. Grönlannissa poliittisia resursseja joudutaan kohdistamaan uuden geopoliittisen todellisuuden ja kriisien kohtaamiseen. Grönlannin ministeri Bentiaraq Ottosen sanoi, että Grönlanti haluaa tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä Pohjoismaiden ministerineuvoston kanssa, mutta yhtä tärkeitä kumppaneita ovat sen arktiset naapurit. 

Pohjola on pitkän Venäjän-vastaisen rajansa ja laajojen arktisten maa-alueidensa ansiosta yksi Euroopan turvallisuusympäristön solmukohdista. Tämän vuoksi yhteiskunnan kaikilla tasoilla tarvitaan laaja-alaista keskittymistä turvallisuuteen ja kriisinkestävyyteen. Hybrid CoE -huippuyksikön analyysi- ja tutkimuspäällikkö Johan Schalin tähdensi, että Pohjoismaat voisivat tehdä tällä alalla paljon nykyistä enemmän yhteistyötä esimerkiksi elintarviketurvallisuus- ja terveysasioissa. Suomen Huoltovarmuuskeskuksen Alexander Zilliacus muistutti koronapandemian olleen ”maailman suurin valmiusharjoitus”. Se osoitti, että yhteistyö – mukaan lukien elinkeinoelämän kanssa tehtävä yhteistyö – on ratkaisevan tärkeää.

Ahvenanmaan maaneuvos Katrin Sjögren korosti, että maakunta tekee Suomen kanssa erittäin hyvää varautumisyhteistyötä, jota stressitestattiin sekä pandemian että vuoden 2019 Aapeli-myrskyn aikana. Hänen mukaansa Ahvenanmaan erityisenä vahvuutena on ”Pohjoismaiden paras elintarvikehuoltovarmuus” perunoiden, omenoiden ja sipulien osalta. Sen ansiosta väestön on helppo selviytyä 72 tunnin ajan omillaan. 

Kahdeksan Pohjoismaan yhteistyöministerit, edustajat ja Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteeri kokoontuivat Ahvenanmaalla ministerikokoukseen ja seminaariin, jossa käsiteltiin tulevaisuuden pohjoismaista yhteistyötä.

Seminaarissa kävi ilmi, että kaikista kysymyksistä ei vallitse yksimielisyyttä – olipa kyse sitten Helsingin sopimuksen tulevaisuudesta, ulkopolitiikan roolista tai alueiden jäsenyydestä. Samalla kirkastui kuitenkin se, että pohjoismaisen yhteistyön vahvistaminen voi olla demokraattinen vastaus epävarmaan maailmantilanteeseen. Jos olemme aiemmin pystyneet sopimaan yhteistyön puitteista, voimme tehdä niin nytkin. Se vaatii varmasti lisää analyysejä, selvityksiä ja vuoropuhelua. Ja miksipä emme ottaisi mukaan nykyistä enemmän mukaan myös niitä, joista viime kädessä on kyse: Pohjoismaiden kansalaisia. Demokratian vahvuus piilee juuri siinä, että annamme tilaa erilaisille näkemyksille ja kunnioitamme toisiamme saadaksemme entistä vahvemman Pohjolan.

Yhteistyöministerit tapasivat Ahvenanmaalla ja keskustelivat muun muassa henkilöllisyyden linkittämisestä, yhteiskuntaturvallisuudesta ja rajaesteistä.