Nuorten toive: lisää altistumista muiden Pohjoismaiden kielille
Panel diskussion med Unge i norden om sprog
Olisi vaikea kuvitella parempaa paikkaa keskustelulle, joka käsittelee kieltä, identiteettiä ja tulevaisuutta. Reykjavikissa sijaitseva Veröld – hús Vigdísar -rakennus on kunnianosoitus Islannin ensimmäiselle naispresidentille Vigdís Finnbogadóttirille, joka on koko uransa ajan ollut visionäärinen pienten kielten vahvistaja sekä monikulttuurisuuden ja kielellisen monimuotoisuuden edistäjä.
Jos nuoren sukupolven edustajilta kysytään, Pohjoismaiden kaikki kielet pitää säilyttää, olipa kyse itägrönlannista, saamesta, uusnorjasta, islannista, fääristä, ruotsista, tanskasta, norjasta tai suomesta. Yhtä tärkeää on kuitenkin vahvistaa maiden välistä kieli- ja kulttuurivaihtoa ja tehdä siitä nykyistä hauskempaa.
Kielikeskustelu alkoi Islannin kulttuuriministeri Lilja Alfreðsdóttirin lyhyellä puheella. Hän kertoi teknologiajättien kanssa tehtävän yhteistyön tärkeydestä ja siitä, että islannin kaltaisten pienten kielten säilyminen edellyttää niiden sisällyttämistä teknologiatuotteisiin.
Nina huomautti, että grönlannin kieli olisi hyvä ottaa oppiaineeksi muissa Pohjoismaissa. Hänen kokemuksensa mukaan ihmiset eivät aina ymmärrä, että grönlanti ei ole vain yksi kieli. Vaikka tanskan kieli on Grönlannin koulujen lukujärjestyksessä, pääkaupunki Nuukin ulkopuolella monet nuoret opiskelevat mieluummin englantia teknologian kehityksen vuoksi. Nina pelkää myös, että länsigrönlanti tulee hallitsevaksi murteeksi, mikä voi johtaa pohjois-, etelä- ja itämurteiden katoamiseen. Hän totesi lisäksi, että kieli on suuri identiteettikysymys.
Annika korosti, että kieliteknologia on paljon muutakin kuin ChatGPT:tä. Kieliasun tarkistukseen ja puheentunnistukseen liittyvät teknologiat ovat ratkaisevan tärkeitä kielen kehityksen kannalta. Hänen mukaansa Pohjoismaiden pitäisi kehittää teknologisia ratkaisuja itse, sillä suurilla teknologiayrityksillä ei ole kaupallista intressiä tukea pienempiä kieliä. Esimerkiksi puheentunnistusteknologia tuli saataville fäärin kielellä vasta tänä vuonna.
Parempaa tukea kieltenopetukseen
Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kieltenopetus kaipaa lisäpotkua ja uudistuksia. Svava kertoi olevansa huolissaan siitä, säilyykö skandinaavisten kielten opetus Islannissa. Hänen mukaansa tarvitaan fokusointia ja resursseja, jotta oppilaat saisivat varmasti riittävästi tukea kielenoppimiseen. Osallistujat mainitsivat Norden i Skolan -portaalin pohjoismaisen kouluchatin ja Arktiset talvikisat esimerkkeinä toiminnasta, joka auttaa lisäämään yhteisymmärrystä pohjoismaisuudesta ja samalla keskinäistä kiinnostusta. Ehkä voisimme ottaa mallia siitä, mitä muut maat ovat tehneet vähemmistökielten suhteen. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on säädetty maorin kieltä koskeva laki. Maassa tehtiin poliittinen päätös, jonka myötä vähemmistökielestä tuli virallinen kieli, ja nyt kaikki uusiseelantilaiset lapset oppivat maoria pienestä pitäen.
Keskustelussa käsiteltiin lopuksi sitä, miten Pohjoismaiden suurten ja pienten kielten opetus voitaisiin integroida kouluihin nykyistä paremmin. Opettajaksi opiskeleva Alexander esitti poliitikoille vakavan vetoomuksen:
Jos haluatte aidosti auttaa, opetuksen edellytyksiä on parannettava, opetusaikaa lyhennettävä ja opettajien hallinnollisia tehtäviä karsittava. Jos opettajat saavat enemmän aikaa valmistautumiseen, he voivat luoda kiinnostavampaa kieltenopetusta. Lisäksi tarvitaan poliittinen päätös siitä, että haluamme vahvistaa toistemme kieliä koulujen opetussuunnitelmissa ja lisätä pohjoismaisuudelle altistumista kouluissa.
