Ruoka ja rehu keskiöön Pohjolan kriisinsietokyvyn parantamisessa

Pohjoismaissa kulutettavasta ruoasta 40 prosenttia on tuontiruokaa, ja eläintuotanto on osittain yhä riippuvainen tuontisoijasta. 

Maailmankaupan on siis pyörittävä, jotta Pohjoismaissa riittäisi ruokaa pöytään ja rehua eläimille. 
Sadonkorjuuaikaan maatalous on riippuvainen ulkomaisesta työvoimasta – eli avoimista rajoista ja vapaasta liikkuvuudesta.

Maa-, metsä- ja kalatalous ovat lisäksi riippuvaisia viennistä. Tämä pätee tanskalaiseen sianlihaan, norjalaiseen, grönlantilaiseen, färsaarelaiseen ja islantilaiseen kalaan sekä ruotsalaiseen ja suomalaiseen viljaan ja metsäraaka-aineeseen.

Pandemian vaikutukset elintarvikehuoltoon ja -tuotantoon ovat olleet tuntuvia, totesivat Pohjoismaiden vastuuministerit keskiviikkona pitämässään etäkokouksessa. 

 
– Koronapandemian aiheuttamat maailmankaupan häiriöt ovat kirkastaneet sitä, miten tärkeää on vaalia, vahvistaa ja kehittää kestävää ja integroitunutta Pohjolaa. Paikallisten ja kestävien elintarvikejärjestelmien kehittäminen vahvistaa vastustuskykyämme myös harvaan asutuilla alueilla, sanoo kokousta johtanut Färsaarten kauppa- ja ympäristöministeri Helgi Abrahamsen. 

Pandemia on poikinut myös muutoksia. Ravintoloiden sulkeuduttua pientuottajat alkoivat toimittaa tuotteitaan suoraan kuluttajille. 
Maatalousyritykset ovat löytäneet paikallista työvoimaa, 
ja kiinnostus paikallisesti viljeltävään rehuvalkuaiseen on kasvanut. 

Pohjoismaiden ministerit päättivät käynnistää analyysin alan suurimmista piilevistä haavoittuvuuksista sekä pohjoismaisen yhteistyön hyödyntämisestä niiden vähentämisessä.
 
Vastaava analyysi toteutettiin myös Pohjoismaiden vihreitä elinkeinoja koetelleen edellisen kriisin – kesän 2018 äärimmäisen kuivuuden – yhteydessä. Tuolloin Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan sadot jäivät 20–50 prosenttia tavallista pienemmiksi ja Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa riehui 11 000 metsäpaloa. 

Pohjoismaiden ministerineuvosto asetti tuolloin kaksi työryhmää, jotka kokosivat yhteen kuivuusajan kokemuksia.

Työryhmien päätelmät keskittyivät siihen, miten Pohjoismaat voivat sopeuttaa maa- ja metsätalouttaan ilmastonmuutokseen (ks. jutun lopussa olevat linkit).

Nyt pidetyssä kokouksessa ministerit pohtivat vihreiden elinkeinojen roolia pohjoismaisen yhteistyön vision toteutuksessa. Vision mukaan Pohjolasta tulee maailman kestävin ja integroitunein alue vuonna 2030.

Maa- ja metsätaloudessa on hyödyntämätöntä potentiaalia, joka liittyy hiilen sitomiseen maaperään. Hiidensidonnalla voidaan paitsi vähentää ilmakehään joutuvia päästöjä myös lisätä maan viljavuutta. Hiilensidonnan lisääminen sisältyy jo nyt kaikkien Pohjoismaiden suunnitelmiin, jotka tähtäävät hiilineutraaliuteen.

Ministerit pohtivat mahdollisuutta lisätä kotimaista valkuaistuotantoa, jotta tuontisoijasta voitaisiin luopua asteittain. 

Nurmivalkuaisen, levän ja kalatalouden jäännöstuotteiden käyttö parantaisi ympäristöä ja lisäisi Pohjoismaiden omavaraisuusastetta.

– Tanskassa julkistetaan tänä vuonna kansallinen toimintasuunnitelma metsäkatoa vastaan ja haemme luonnollisesti inspiraatiota naapurimailta. Mielestäni meidän tulisi yhdessä edistää uusien valkuaislähteiden ja sellaisten raaka-aineiden tuottamista, jotka eivät aiheuta metsäkatoa, toteaa Tanskan kalastus-, elintarvike- ja pohjoismainen yhteistyöministeri Mogens Jensen.