Tutkijat varoittavat työmarkkinoiden kahtiajaosta: ”Pohjoismaista mallia on vahvistettava”

07.05.21 | Uutinen
Man cyklar med foofora-ryggsäck
Valokuvaaja
Stina Stjernkvist/TT/Ritzau Scanpix
Koronakriisi on osoittanut pohjoismaisen mallin kuuluisan mukautumiskyvyn. Työmarkkinaosapuolet ovat tehneet onnistunutta yhteistyötä työpaikkojen, toimeentulon ja bruttokansantuotteen turvaamiseksi. Tästä huolimatta työelämätutkijat varoittavat, että yhä useampi pohjoismaalainen uhkaa jäädä työelämän ulkopuolelle.

– Riskinä on, että nyt otetaan harppaus kohti entistä jakautuneempia työmarkkinoita, sanoo Jon Erik Dølvik, joka johti Pohjoismaiden ministerineuvoston juuri päättynyttä suurta Tulevaisuuden työelämä -tutkimushanketta.

 

Nyt on julkaistu nelivuotisen hankkeen loppuraportti, jota tekemässä on ollut 30 tutkijaa kahdeksasta pohjoismaisesta yliopistosta. 

Toimeksiantona on ollut analysoida pohjoismaisen työelämän tulevia rakennemuutoksia, joita aiheuttavat digitalisaatio, ilmastokriisi, väestön ikääntyminen ja globalisaatio.   

Tutkijat tunnistaneet neljä riskiä

Loppuraportti ei ole luettelo, jossa on käytännön neuvoja Pohjoismaiden työministereille. Pikemminkin se kehottaa reagoimaan useisiin tutkijoiden tunnistamiin varoitusmerkkeihin. 

 

– Tie tulevaisuuden työelämään ei ole suoraviivainen, vaan mahdollisuuksia on monia. Meillä on yhä aikaa ja tilaa mukautua muutoksiin sekä ehkäistä eriarvoisuutta ja osaamiskuiluja. Pandemia on osoittanut Pohjoismaiden olevan lujaa tekoa ja mukautumiskykyisiä, Jon Erik Dølvik toteaa.

 

Loppuraportissa tutkijat tunnistavat neljä riskiä, jotka pohjoismaisilla työmarkkinoilla on edessään vuoden 2030 tietämillä.

Jon Erik Dølvik kommentoi niitä näin:

1. Työvoimapulan riski

Työikäisten ihmisten osuus pienenee Pohjoismaissa niin kuin muuallakin maailmassa. Samalla kasvaa terveydenhuollon ja vanhuspalveluiden työvoimatarve. 

– Pohjoismaiden on mobilisoitava 20–25 prosentin suuruinen työvoimareservinsä eli työllistettävä entistä suurempi osa niistä, jotka eivät nyt ole ansiotyössä. Ryhmä koostuu lähinnä osatyökykyisistä, pelkän peruskoulun käyneistä, osa-aikatyötä tekevistä naisista, ikäihmisistä ja maahanmuuttajista. Ryhmän työllistäminen on vaikeaa ja vaatii monenlaisia toimia, kuten työhönvalmennusta, työharjoittelua ja työympäristön parantamista. Monet maahanmuuttajat ovat työllistyneet vanhuspalveluissa, Jon Erik Dølvik mainitsee. 

2. Työpaikkapulan riski

Tutkijat toteavat, että viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana edennyt digitalisaatio ei ole vähentänyt työpaikkojen lisäystä Pohjoismaissa. Tämä tulos vie terää kaikkein kärjekkäimmiltä tulevaisuudenkuvilta. 

 

– Pohjola näyttää aika selvästi kuuluvan digitalisaation voittajiin, ja pohjoismainen malli on ollut yksi osa ratkaisua, Jon Erik Dølvik sanoo.  

Teollisuudesta hävinneet työpaikat ovat korvautuneet palvelutyöpaikoilla, ja palvelusektorilla työskentelee nyt neljä viidestä pohjoismaalaisesta. Jotta palvelusektori voisi työllistää ihmisiä jatkossakin, asiakkaiden ostovoiman pitää kasvaa ja työpaikkojen lisäykseen on investoitava. Pohjoismaisessa mallissa tämä on tavattu ratkaista tulonjakopolitiikalla. 

 

– Haaste on siis enemmän poliittinen kuin tekninen. Maiden veropohjan rapautuessa vaaditaan uusia kansainvälisiä toimia. Suurten teknologiayhtiöiden verottaminen ja yritysverotuksen kansainvälisen minimitason määrittäminen ovat nyt esillä sekä EU:ssa että OECD:ssä, mikä on erittäin myönteistä Pohjolan suurta julkista sektoria ajatellen.

3. Osaamiskuilujen ja korkeiden työllistymiskynnysten riski

Kansainvälisissä tutkimuksissa on varoiteltu siitä, että tekninen kehitys voi johtaa työelämän polarisaatioon, jossa jäljelle jäävät vain korkean osaamistason työt ja yksinkertaiset suorittavat työt, kun taas keskitason työt katoavat.  

 

Pohjolassa suuntauksena näyttäisi pikemminkin olevan yksinkertaisten töiden väheneminen ja ammatti- tai korkeakoulutusta vaativien töiden lisääntyminen.  

– On hyvä uutinen, että kiinnostavia ja vaativia työpaikkoja syntyy lisää. Kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana tämä kehitys on suosinut korkeakoulutettuja naisia. Kääntöpuolena on se, että porttityöpaikkoja on tarjolla entistä vähemmän niille, joilla on muutenkin vaikeuksia kiinnittyä työmarkkinoille. Kärsijöinä ovat varsinkin miehet, joista monet ovat tippuneet polarisaation ja työpaikkakilpailun vuoksi työmarkkinoilta. Elleivät työmarkkinaosapuolet onnistu ottamaan sopeuttamis- ja osaamisloikkia, kuilut syvenevät Pohjolan työmarkkinoilla, Jon Erik Dølvik ennustaa. 

4. Eriarvoisuuden ja syrjäytymisen riski

Tutkijoiden mukaan näköpiirissä on selviä merkkejä Pohjolan työmarkkinoiden jakautumisesta. Palkka- ja työllisyyserojen sekä uusien epävarmojen työsuhdemuotojen kasvu on jatkunut jo jonkin aikaa. Kehitys voi vauhdittua koronakriisin jälkeen entisestään, koska varsinkin palveluala on saanut takkiinsa. 

 

– Pyöräilevät pitsalähetit elävät työmarkkina- ja hyvinvointimallin reunamilla. Epätyypillisissä työsuhteissa olevien pohjoismaalaisten osuus on sinänsä pysynyt vakaana 2000-luvulla, mutta meillä on silti kasvava vähemmistö, joka on syystä tai toisesta päätynyt pysyvästi sopimus- ja turvajärjestelmien ulkopuolelle. Tämä on kehitys, josta haluamme varoittaa. Kuilujen syveneminen uhkaa murentaa luottamusta ja yhdenvertaisuutta eli Pohjolan mukautumis- ja kriisinsietokyvyn koko perustaa.

 

Tutkijat päättelevätkin, että pohjoismaisen työelämämallin peruspilareita on vahvistettava ja uudistettava. Ennen kaikkea tarvitaan lisää työkaluja eriytymisen ehkäisyyn. Lainsäädäntöä ja sopimuksia on mukautettava vastaamaan entistä epävarmempia työsuhdemuotoja, jotta esimerkiksi alustatyöläiset pääsisivät turvajärjestelmien piiriin.

Kriisialttius kasvaa

Työmarkkinoiden suuret megatrendit – globalisaatio, ilmastonmuutos ja tekninen kehitys – nopeuttavat kehitystahtia ja lisäävät kriisialttiutta. 

 

Tällöin keskiöön nousee tutkijoiden mukaan osaamisen kehittäminen, joka mahdollistaa ihmisten mukautumisen ja työpaikan vaihtamisen. Jatkuvan oppimisen politiikka tulisi näin ollen asettaa etusijalle – myös siksi, että vihreän siirtymän edellyttämät osaamistarpeet voidaan tyydyttää.  

Arvo kirkastunut yhä useammalle

Pandemian myötä moni pohjoismaalainen on saanut pohjoismaiseen malliin liittyvän ahaa-elämyksen, Jon Erik Dølvik uskoo:

 

On ymmärretty yhteisöllisyyden, turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden merkitys, työmarkkinaosapuolten rooli työpaikkojen ja toimentulon turvaajana sekä hoito- ja siivoushenkilökunnan rooli yhteiskunnan kantavina voimina, joiden tulotaso on kuitenkin aivan liian pieni.  

 

– Pandemia tarjosi tutkimuksemme suoran esimerkin pohjoismaisen mallin tulevaisuudesta. Pandemia on lisännyt sosiaalista tietoisuutta ja mallin kannatusta, Jon Erik Dølvik summaa.