Carl Jóhan Jensen: Eg síggi teg betur í myrkri

Carl Jóhan Jensenin romaanin Eg síggi teg betur í myrkri nimi on sitaatti Emily Dickinsonin runosta I see thee better – in the Dark. Runonsäkeen paradoksaalisuus viittaa romaanin kahteen tasoon: tarinatasoon ja aatteen tasoon.

Romaanin päähenkilön esikuvana on toiminut islantilainen runoilija Einar Benediktsson (1864–1940), jolla oli myös suuria kansallisia visioita Islannin uudistamisesta. Hänen suunnitelmansa Islannin teollisuuden kehittämisestä saivat nolon lopun, mutta ne olivat yhtä kaikki ilmauksia rautaisesta tahdosta. Romaanin toistuvat viittaukset Schopenhauerin filosofiaan tekevät nimenomaan tahtoon ja olemiseen liittyvistä käsityksistä teoksen taustatarinan. Einar Benediktsson käänsi myös kirjallisuutta muilta kieliltä islantiin, ja romaanin kannalta on hyvä tietää, että hän käänsi muun muassa Henrik Ibsenin Peer Gyntin, joka on islanniksi nimeltään Petur Gautur.

Romaanin päähenkilö on nimeltään Benedikt Einarsson, ja tarina alkaa s/s Lyran kannella 25. elokuuta 1939 matkalla Bergenistä pohjoiseen. Romaanin rakenne on fragmentaarinen, ja se hyppii aikatasolta toiselle. Välillä mennyttä kuvataan realistisesti, välillä unenomaisesti, mutta kiintopisteenä ovat Lyran kannella koetut hetket.

Kehitysromaanille uskollisesti teos keskittyy valottamaan sukutaustaa. Ensimmäisessä osassa kuvataan päähenkilö Benediktin isää, piirituomari ja kansanedustaja Einar Thorsteinssonia, ja äitiä Ásaa sekä heidän elämäänsä ja yhteiseloaan.

Benedikt on saanut kansallisen herätyksen ja innostunut teollisen vallankumouksen moderneista yhteiskuntanäkemyksistä. Hänellä on suurellisia suunnitelmia satamien, sähkölaitosten ja tehtaiden rakentamisesta, jotta Islannin halu ja kyky itsenäistymiseen heräisi. Suunnitelmat vievät hänet Eurooppaan, jossa hän koettaa saada niille rahoitusta. Benedikt nähdään muun muassa Lontoossa, Pariisissa ja Berliinissä, ja hänen kokemustensa – synkkien ja väkivaltaisten sekä hauskojen ja ironisten mutta yhtä kaikki mahtavien – kuvauksesta välittyy upea yksityiskohtien ja draaman taju. Kerronta hyödyntää groteskeja, mutta myös herkän runollisia hetkiä.

Benedikt on esikuvana toimineen Einar Benediktssonin tavoin kääntänyt Peer Gyntin islanniksi, ja tämä tunnettu näytelmä toimii tavallaan romaanin runkona. Benedikt ja Peer muistuttavat toisiaan monin tavoin, ja heillä on sama kohtalo. He molemmat ovat keskellä aikakauden ristiriitaisia suuntauksia: hiipuvaa romantiikkaa sekä uutta modernismia ja yhteiskunnan teollistumista. Molempia miehiä ajaa romantiikka, mutta ympäröivä maailma on kaikkea muuta kuin romanttinen. Romaanin tahtoon ja intohimoon liittyvä taustatarina ilmenee muun muassa kipeissä kohtaamisissa väistämättömän todellisuuden kanssa. Benedikt matkaa läpi ajan ja historian ja on lopulta kuolemanväsynyt mies. Lyran kannen aurinkotuolissa hän elää uudelleen kaiken sen, mitä elämä on eteen tuonut, ja kun Helga kävelee kannelle ja päättää miehen elämän, teko on tietoisen rauhallinen ja samalla myötätuntoinen ja armelias. Itse kuoleman kuvaus on suurta runoutta.

Romaanin kieli on kauttaaltaan kirjailijan omaleimaisen runollista kieltä, joka on taideteos jo sinänsä. Runokieli avaa ovia toiseuteen ja ylittää pelkän tarinankerronnan rajat. Jokainen sana on valittu taiten, jotta se loihtisi esiin valoa, varjoja sekä enkeleitä ja demoneita, jotka eivät erotu alkuunkaan yhtä hyvin kuluneesta arkikielestä. Romaanin kieli kuvastaa sitä, että kirjailija on ehkä ennen kaikkea runoilija ja että runon ja romaanin väliset rajat ovat hänelle teoksen kielellisen ilmaisun kannalta vähäpätöisiä.