Inga Ravna Eira

Inga Ravna Eira

Inga Ravna Eira

Photographer
Michal Aase, Davvi Girji
Inga Ravna Eira: Gáhttára Iđit. Runokokoelma. Davvi Girji, 2019. Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2021 kirjallisuuspalkintoehdokas.

Gáhttára Iđit / Vokterens Morgen / The Guardian’s Dawn (”Vartijan aamu”, suomentamaton; norjan- ja englanninkielinen käännös sisältyy teokseen) on sanataiteellinen ja virtuaalinen lahja. Kirjaa lukiessa saattaa tuntea yllättävää nostetta, kun tekstin rytmit, toistot ja kuvaukset sulautuvat valokuvien kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi.

Näen jäänteet

uhrilahjoista

ja mietin

kuka ne jätti jälkeensä

ja milloin

(s. 34)

Kirja on peilikuva monella tasolla tapahtuvasta kaksoisviestinnästä, joka on ominaista nimenomaan saamelaiselle runoudelle ja joikujen säkeille. Kuvaamalla porojen paimentamista, luontoa ruoka-aittana tai luontoihmisen selviytymisvaistoa kirja haastaa lukijan kuuntelemaan ja tunnustelemaan, millaista kadonneen ajan sykettä saamelaiselämä edustaa.

Kirja avaa henkisiä ovia – ei paljaalla silmällä näkyviä, vaan niitä, joista tunteet pääsevät valloilleen. Kun edes alkuihmisen muisti tai tieto ei enää riitä, runojen äänet vetoavat luottamaan henkisyyden voimiin.

Runojen alku- ja puolisoinnut houkuttelevat lukijaa yhtymään joikusäkeisiin, joissa poropaimen kutsuu kovaäänisesti koiraansa. Runojen äänet tutustuttavat lukijan luontevasti vanhoihin saamelaisiin perinnesanoihin.

Iskevissä runoissa saattaa miltei kuulla, miten suolet kurnivat omaa yksinkertaista äänisinfoniaansa – vieläpä niin kouriintuntuvasti nykyhetkessä, että se vaatii aitoa eloonjäämistaistelua. Runot voidaan mieltää myös kiitosrukouksiksi luonnon ja porojen tarjoaman ruoan äärellä.

Joissakin jaksoissa runojen musikaalisuus saa lukijan valtaansa, koska musikaalinen ilmaisu voi toisinaan lähes vaientaa itse sanoman tässä Inga Ravna Eiran mestariteoksessa. Lukijan runoteosta kohtaan tuntemaa läheisyyttä leimaa nimenomaan tunne ääntä jäljittelevästä visuaalisuudesta, onomatopoeettisuudesta.

Runot seuraavat saamelaisten kulttuuriperinnön ja arvojen viitoittamalla tiellä aina esihistoriasta nykypäivään. Kirjan sisällöstä välittyy se, miten saamelaisten elinedellytykset ovat muuttuneet ja mihin hintaan. Ennen saamelaiset sietivät läksytystä ja heidän ylitseen kävelemistä ilman vastalauseita. Sittemmin he ovat kuitenkin nousseet yhdessä hyökkäyksiä vastaan ja vaatineet oikeudenmukaisuutta.

Minähän luon

ja muotoilen

Minähän kerron

ja joikaan

Sehän sujuu

ja sen hallitsen

Senhän minä osaan

Osaanhan minä

minähän osaan

(s. 43)