Malin Klingenberg ja Maria Sann

Teo menee juhliin kaniksi pukeutuneena. Hänellä on hauskaa, kunnes sattuu kauhea juttu. Hän kohtaa pimeässä vessassa irvistävän luurangon ja säikähtää niin, että putoaa ja loukkaa itsensä. Sairaalassa hänen murtunut käsivartensa röntgenkuvataan ja kipsataan. Silloin Teo ymmärtää, että myös hänen sisällään on luuranko. Miten se on mahdollista? Haluaako sekin luuranko säikytellä? 

Malin Klingenbergin ja Maria Sannin kuvakirja Skelettet (Luuranko. Schildts & Söderströms, 2022, suom. Outi Menna) on kerrottu solidaarisesti ja eläytyvästi lapsen näkökulmasta. Teolla on vaikeuksia ymmärtää, että luuranko on paitsi todellisuutta myös metafora ja että se sijaitsee sekä hänen sisällään että hänen ulkopuolellaan. Teo selättää luurangon herättämät eksistentiaaliset kysymykset oman mielikuvituksensa ja leikin avulla. Tematiikka ja dramatiikka kytkeytyvät vahvasti Teon käsitykseen elämästä ja osoittavat siten lapsen omintakeisen kyvyn ymmärtää elämää ja luoda siihen mielekkyyttä. ”Viihtyyköhän luurankoni minun ruumiissani? Tuleekohan luurangolleni hiki silloin kun minä juoksen? Haaveileekohan luurankoni siitä, että se saisi kummitella huvipuistossa? Mietin, tuleeko luurangolleni minua ikävä sitten kun olen kuollut.” 

Klingenbergin lyhytsanaista tekstiä ja dynaamista dialogia ympäröi Sannin tarkkaan punnittu kuvamaailma. Teoksen tehokkaan mustanpuhuvassa kannessa nähdään Teo, joka katsoo silmästä silmään irvistävää (vai ystävällisesti hymyilevää?) luurankoa, joka on käsitelty pimeässä hohtavalla värillä. Musta väri toistuu myös taiten punnituilla aukeamilla, joilla valon ja pimeän vuorovaikutus luovat kiehtovan röntgenvaikutelman. Esimerkkinä on kuva, jossa Teon äiti pitää kättään yölamppua vasten näyttääkseen pojalle, että hänenkin sisällään on luuranko. Sann tekee tarinasta saumatonta kuvakerrontaa yllättävillä ja vaihtelevilla aukeamilla, poikkeavilla näkökulmilla ja osoittamalla ymmärrystä kirjan päähenkilönä olevaa herkkää poikaa kohtaan. 

Skelettet on näennäisen yksinkertainen kuvakirja, joka kykenee kasvamaan joka lukukerralla. Klingenberg ja Sann hallitsevat teoksen eksistentiaalisen tematiikan sormituntumalla. Haudanvakavuutta höystetään koskettavasti ja lapsilähtöisesti lämminhenkisen ja leikkisän komiikan avulla. Sillä kuten kuvakirjan takalehti osoittaa, meidän kaikkien sisällä asustaa mahdollinen ”hirviö”. Tai ainakin luuranko, jota voimme syleillä ja jonka kanssa voimme ystävystyä. 

Malin Klingenberg (s. 1979) on suomenruotsalainen kirjailija, joka on vuonna 2010 ilmestyneen esikoislastenkirjansa jälkeen julkaissut lähinnä lastenkirjoja 9–12-vuotiaille sekä kuvakirjoja yhteistyössä eri kuvittajien kanssa. Klingenbergin kirjoja on käännetty muun muassa suomeksi, tanskaksi, englanniksi, viroksi, bulgariaksi, saksaksi, espanjaksi, tšekiksi, italiaksi, kiinaksi ja koreaksi. Hän sai Runeberg Junior -palkinnon vuonna 2017. 

Maria Sann (s. 1982) on suomalainen kuvittaja, joka on vuonna 2019 tapahtuneesta debyytistään lähtien kuvittanut muutaman kuvakirjan ja lastenkirjan. Hän sai vuonna 2021 Rudolf Koivu -palkinnon kuvakirjasta Bokstavsvärldar, jonka tekstin on kirjoittanut Henrika Andersson. Skelettet (2022) on Klingenbergin ja Sannin toinen yhteinen kuvakirja.