Niviaq Korneliussen

Naasuliardarpi (”Kukkaislaakso”, suomentamaton) on upeasti kirjoitettu kertomus valtavirta-Grönlannin kääntöpuolesta ja nuorista, jotka taistelevat oikeudesta elää haluamaansa elämää. Se on kertomus rakkaudesta, ystävyydestä, surusta sekä vaietuista sanoista ja tunteista. Samalla se on rohkea ja säälimätön kertomus kansasta, joka on tehnyt itsemurhasta niin suuren tabun, että eloonjääneiden tunteet ovat kielletty puheenaihe. Muodoltaan kertomus on humoristinen, satiirinen ja haudanvakava.

”Nainen. 25 vuotta. Hirttäytynyt tyttöystävän asunnossa.”, ”Olet aina muistoissamme”, ne kirjoittavat Facebookissa ja merkitsevät sinut julkaisuun, mutta the truth is, että vain harva muistaa ja loput jatkavat elämäänsä, vierittävät eteenpäin ja muistavat sinut taas ehkä vasta sitten, kun ne luulevat näkevänsä sinut kaupungilla ja ymmärtävät, että ethän sinä ole enää täällä.”

Naasuliardarpin nimetön päähenkilö kohtaa itsemurhan ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. Nyt hän on nuori nainen, joka on menossa elämässä eteenpäin. Hän on rakastunut hiljattain ihanaan naiseen ja päässyt juuri Aarhusin yliopistoon. Maailma on avoinna, mutta hän ei pysty hallitsemaan sisäisiä demoneitaan. Hän ei löydä omaa paikkaansa perheestä, jossa kaikki on sisäsiistiä ja heteroseksuaalista. Hän ei myöskään koe täysin ansainneensa tyttöystävänsä rakkautta, ja hänellä on usein tapana sotkea omat ja muiden asiat. Asteittainen romahdus kiihtyy, kunnes se saa hänet kokonaan valtaansa.

Romaani kulkee kahta latua. Toisaalta se on hurja kertomus päähenkilön ajautumisesta kohti absoluuttista nollapistettä. Toisaalta se etenee kunkin luvun alussa olevina lyhyinä teksteinä, jotka käsittelevät itsemurhaa. Ne on numeroitu 45:stä alaspäin, koska sen verran Grönlannissa tehtiin itsemurhia vuonna 2019.

Itsemurha on Grönlannissa valtava yhteiskunnallinen ongelma, johon Niviaq Korneliussen on itse tarttunut hyvin pontevasti ja syyttänyt vastuupoliitikkoja ja -virkamiehiä sen puutteellisesta ehkäisystä.

”Niviaq Korneliussen käy uudessa romaanissaan kipeään, raivoisaan, omaleimaiseen ja veitsenterävään taistoon Grönlannin suuria itsemurhalukuja vastaan”, kirjoitti tanskalainen Weekendavisen-lehti arvostelussaan. Gyldendal-kustantamo julkaisi kirjailijan itsensä kirjoittaman tanskankielisen version Blomsterdalen samanaikaisesti alkukielisen kanssa.

Sitaatti paljastaa sen, että romaanissa yhtyvät kirjalliset ansiot ja kirjailijan palava halu tehdä itsemurhaongelmalle jotakin. Naasuliardarpi tekee selvää itsemurhatabusta, ja fiktion keinoin viesti on mahdollista saada perille ihan eri tavalla kuin monissa kampanjoissa.

Naasuliardarpi on herättänyt ansaittua huomiota ja ihastusta sekä Grönlannissa että Tanskassa. Arvostelut ovat olleet viisitähtisiä, ja romaani on jo ollut Tanskassa Politikens Litteraturpris-, Montanas Litteraturpris- ja Kritikerprisen-kirjallisuuspalkintojen ehdokkaana.

Vain 31-vuotias Niviaq Korneliussen ei ole myöskään mikään uusi tulokas, sillä esikoisromaani HOMO sapiennen (2014) jälkeen hänet on julistettu Grönlannin kirjallisuuden uudeksi tähdeksi. HOMO sapienne oli vallankumouksellinen avaus grönlantilaisessa nykykirjallisuudessa. Teos päätyi tanskalaisen Politiken-lehden etusivulle, ja sen jälkeen on mennyt lujaa. Romaani oli myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaana vuonna 2015, ja se on käännetty yli kymmenelle kielelle ja sovitettu näytelmäksi. Nyt siitä ollaan tekemässä elokuvaa