Jens Mattsson & Jenny Lucander (kuvitus)

Kaksi veljestä on savannilla jahdissa. He ovat vaarallisia ”laijonia”, jotka hiiviskelevät hiirenhiljaa gaselliemon ja gnuuisän huomaamatta. Joskus he makaavat väsyneinä laijonakasassa ja laiskottelevat. Kerrossängyn alapeti kuitenkin hiljenee, kun isoveli sairastuu ja jaksaa karjua vain vaimeasti. Jens Mattsson ja Jenny Lucander kuvaavat Vi är Lajon! -kuvakirjassaan (”Me olemme laijonia”, suomentamaton) veljesten yhteisen leikkimaailman avulla vaikeuksia, joita pikkuveli kokee syövän iskettyä kyntensä isoveljeen. Leikki tuo lohtua vaikeassa tilanteessa: ”Saan kiivetä laidan yli ja maata vieressä. Äiti ja isä pitävät kumpikin yhdestä tassusta kiinni. Kynsin sormillani veljen käsivartta ja murisen. Me ollaan laijonia, hän kuiskaa. Nyökkään. Pian mennään taas jahtaamaan.” Laijonat eivät halua olla kiinni letkuissa ja tipassa, vaan he jatkavat jahtiaan sairaalakäytävillä. Saaliiksi joutuvat rollaattorilla liikkuva seepratäti ja sairaalapyjamaan pukeutunut virtahepoukko. ”Sitten nappaamme virtahepoukon, jolla on pyjama päällä ja side päässä. Hän vikisee kauhuissaan, kun päästämme laijonakarjaisun ja revimme hänet kappaleiksi. Virtahevot ovat hyviä, ne osaavat pelätä kunnolla.” Kirja käsittelee vaikeinta mahdollista asiaa: lapsen sairastumista ja kuolemaa. Kertomuksessa kuvataan leikin parantavaa vaikutusta humoristisesti ja liikuttavasti milloin kirkkaanoranssein, milloin vaaleanliiloin sävyin. Lucanderin tunnusomaiselle tyylille ovat ominaisia perspektiivikokeilut ja osuva henkilökuvaus. Mattssonin teksti taas on herkkää, muuntautuvaa ja vetävää: ”Äiti hytisee kuin häntä paleltaisi. Isä asettelee kukkia, vaikka ne ovat jo hyvin.” Punnittu teksti jättää reilusti tilaa kuvakerronnalle ja sille, miten sairaus piirtää perhekartan uusiksi. Minäkerronta nostaa lapsen leikkimaailman etualalle, kun taas kuvat osoittavat kuolemansairasta lasta hoitavien aikuisten ahdistuksen. Kirja asettuu määrätietoisesti lapsen puolelle ja puolustaa lapsen oikeutta leikkiin. Loppu on kaunistelematon: esilehdellä nähdään vaikuttava visio kahdesta laijonasta, jotka leikkivät jälleen yhdessä. Se on kuin koskettavan veljesrakkauden kuvauksen uusi Nangijala. Lohtu on piirretty mukaan. Vaakamuotoon taitettu kirja toimii esineenä erinomaisesti, koska se jättää paljon pelivaraa mielikuvitussavannien ja sairaalakäytävien laijonaleikeille, ja siinä on liikettä, draamaa ja pohdiskelevia hengähdystaukoja. Surun keskelläkin kirja on toiveikas, ja jopa kaikkein vaikeimpia asioita saatetaan kuvata kirkkaanoranssein sävyin.

Kirjan on julkaissut laadukkaista ja taiteellisista kuvakirjoistaan tunnettu suomenruotsalainen Förlaget, ja se on ilmestynyt myös Ruotsissa Natur & Kultur -kustantamon kustantamana. Tämä on loistava esimerkki lastenkirja-alan pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Jens Mattsson on Lundissa asuva ruotsalainen lastenkirjojen kustannustoimittajia ja lastenkirjastonhoitaja. Vi är Lajon! on hänen esikoisteoksensa. Jenny Lucander on Helsingissä asuva suomenruotsalainen kuvittaja. Vi är Lajon! sai helmikuussa 2019 Svenska litteratursällskapetin arvostetun palkinnon. Lucanderin ja Minna Lindebergin Vildare, värre, Smilodon oli vuonna 2017 Runeberg Junior -palkintoehdokkaana, Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ehdokkaana sekä kauneimman kuvakirjan Rudolf Koivu -palkinnon ehdokkaana. Lucanderin kuvittama Sanna Tahvanaisen Lohikäärmeunia oli sekin Pohjoismaiden neuvoston lasten ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ehdokkaana vuonna 2016.

Vi är Lajon! -teoksen alkuperäinen kustantaja on ruotsalainen Natur & Kultur.