Kristín Eiríksdóttir

Perustelu: 

Fiktio on autenttisempaa kuin totuus 

Romaani esittelee neljä päähenkilöä, joiden painoarvo vaihtelee. Ensimmäisen tarinan kertoja on elokuvantekijä Villa, joka puhuu minä-muodossa ja omaksuu siten kirjailijan näkökulman, vaikka hänellä ei olekaan mitään yhteistä kirjan varsinaisen kirjoittajan kanssa. Villa kertoo pääosin oman tarinansa ohessa Dimitrin tai Dimmin tarinan. Kirjan muut tarinat on kirjoittanut sivullinen, joka tuntee romaanihenkilöt ja johdattaa usein puheen Dimitriin/Dimmiin ja Villan ystävättären Ninjan sekä Villan lapsen isän Jón Login tarinoihin.

Romaanin neljää päähenkilöä yhdistää Dimitri/Dimmi. Kerrontaa käytetään vuorotellen työkaluna tai välineenä, jolla luodaan ja dekonstruoidaan todellisuutta. Elämä on kohdellut Dimitriä/Dimmiä kaltoin, ja lukijalle selviää myöhemmin, että miehen rikosrekisteri on ikävää luettavaa. Jón Logi ja Ninja ovat perillä tästä, kun taas Dimitristä/Dimmistä dokumenttia tekevä Villa pyrkii purkamaan heidän kertomuksensa ja luomaan vaihtoehtoisen version, joka on kauniimpi ja parempi. Hänen mielestään se on tosi, mutta muiden mielestä epäuskottava. Ninja työskentelee projektissa Villan kanssa, ja he ottavat usein yhteen tämän vuoksi. Villa haluaa, että hänen fiktionsa olisi autenttista. Hän ymmärtää kohteensa juuri näin, koska hänellä on eri näkökulma kuin muilla.

Villa ja Dimitri/Dimmi tutustuivat toisiinsa teinivuosina, jolloin he luonnollisesti olivat erilaisia kuin kertomuksen tapahtuma-aikaan. Villalla on poikakaveri, jota hän ei halua pettää, mutta enimmäkseen pettää silti. Näyttää siltä kuin hän yrittäisi elokuvan avulla puolustaa sekä omaa että Dimitrin/Dimmin lapsuutta ja sen viattomuutta. Tarinan alkaessa Dimitristä/Dimmistä on tullut valaanpyytäjä ja parittaja, ja molemmat kamppailevat päihdeongelman kanssa. Se on muuttanut heitä ja vienyt heiltä persoonat, joita Villa piti aikanaan heidän ominaan ja tavallaan ”autenttisina”.

Kaikki alkaa siitä, kun Villa on Ruotsissa konferenssissa puhumassa elokuvastaan. Tapahtuu faktan ja fiktion yhteentörmäys, joka sysää Tól-romaanin (”Työkalu”, suomentamaton) tapahtumat liikkeelle. Vähitellen käy selväksi, että kaikkien päähenkilöiden tarinoissa on kyse pyrkimyksestä pitää oma elämäntarina lineaarisena ja yhteiskunnalle mieleisenä. Tämä lineaarisuus ei kuitenkaan ole sen ”autenttisempaa” kuin Villan tunnepohjainen tarina, jonka Kristín Eiríksdóttir on luonut ja nivonut yhteen Jón Login ja Ninjan tarinoiden kanssa. Mistä tulee ajatus siitä, että elämän pitäisi olla loogista ja lineaarista?

Kristín Eiríksdóttirin Tól on hienostuneesti punottu romaani, joka analysoi kuvaamiaan elämäntarinoita syvällisesti. Samalla romaani haastaa vakiintuneet käsitykset ainoasta oikeasta ajattelutavasta, fiktiosta ja puhevapaudesta. 

Romaani Tól ilmestyi vuonna 2022 ja oli ehdolla Fjöruverðlaunin-palkinnon ja Islannin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2023.