Niels Fredrik Dahl

Niels Fredrik Dahl

Niels Fredrik Dahl

Photographer
Foto: Fartein Rudjord
Niels Fredrik Dahl: Fars rygg. Romaani, Forlaget Oktober, 2023. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokas 2024.

 

Perustelu: 

Niels Fredrik Dahlilla on takanaan suuri ja omaperäinen tuotanto. Hän on kunnostautunut vuonna 1988 ilmestyneestä esikoisteoksestaan lähtien sekä romaanikirjailijana että runoilijana. Vuonna 2017 ilmestyi hänen viides romaaninsa Mor om natten, ja vuonna 2023 saatiin jälleen uusi kohokohta – Fars rygg (”Isän selkä”, suomentamaton).

Ruotsalaiskirjailija Walter Ljungquist aloittaa suomentamattoman romaaninsa Nycklar till okänt rum (1950) seuraavalla lauseella: ”Jotain minussa on vielä jäljellä: syvä kodittomuuden tunne saa minut muistamaan – –.” Tämä vetävä ja apposen avoin sitaatti olisi sopinut hyvin Fars rygg -romaanin motoksi. 

Dahlin kirjoitustyylin tunnusmerkkejä on yhdistelmä eräänlaista hermostunutta läsnäoloa ja täysin vertaansa vailla olevaa kykyä luoda mielikuvia. Dahlin kielellinen tarkkuus ei ilmene karsittuna lauserakenteena, vaan pikemmin siten, että hän antaa tekstin lähestyä olennaista oudon ahdistuneesti, kuin osoittaakseen omintakeista kunnioitusta pian paljastamiaan asioita kohtaan. Dahl antaa sanojen, lauseiden ja jaksojen hakeutua hellävaroin eteenpäin kohti sitä, mikä vähitellen muodostaa romaanin sisällön. Teksti on toisinaan viipyilevää ja arkailevaa, toisinaan välitöntä ja nopeaa, mutta se tiedostaa aina selvästi sen, mitä kieli voi aiheuttaa niin tunteen kuin järjenkin tasolla.  

Fars rygg on runsas ja riipaiseva romaani. Tätä selittää nimenomaan sen levoton halu valottaa ja ymmärtää mennyttä nivomalla yhteen omia yksilöllisiä ja hauraita kokemuksia sekä yhteisiä, lähes musertavia tapahtumia tässä maailmassa, jonka kanssa me kaikki olemme vuorovaikutuksessa. Tällä tavoin Dahl päästää myös lukijan mukaan avoimeen ja monisyiseen kertomukseen, joka on vapautettu jonkin tietyn kirjallisen metodin käytöstä. Pikemmin se antaa kerronnan hakeutua omia mutkikkaita teitään läpi elämän ja inhimillisten edellytysten, jotka romaani paljastaa surun ja myötätunnon sävyttämänä, kunnes tuo elämä päättyy, ”kunnes isä on enää vain valopiste verkkokalvolla”.