Veikko Holmberg og Sissel Horndal (ill.)
Tämä kirja on omistettu kaikille, jotka joutuvat alistumaan yhteiskunnan vaatimuksiin.
Näin Veikko Holmberg aloittaa kirjansa ja johdattaa meidät tarinaan, joka kertoo emokarhu Durresta ja karhunpentu Darresta. Aihe on kansainvälinen, mutta tapahtuvat sijoittuvat Inariin. Durre ja Darre ovat karhujen tapaan talviunilla, kunnes he heräävät kevätpuolella kamalaan möykkään. Heidän talvipesänsä viereen on ilmestynyt moottorikelkkareitti.
Moottorikelkkailijoiden ja karhujen välille syntyy kärhämää, joka jakaa lähiseudun asukkaat ja johtaa kaatolupien myöntämiseen. Karhujahti saadaan kuitenkin lopetettua ajoissa.
Aiheensa kautta kirja käsittelee vanhan ja uuden kohtaamista ja kuvastaa sitä, miten helposti luonnon tasapaino järkkyy, kun ihminen valtaa alaa huvituksilleen. Tarinan opetus tuo mieleen tunturissa liikkumista koskevan nyrkkisäännön: viisas kääntyy ajoissa.
Saamelaiskulttuurissa vastaavat eläimiä ja luontoa koskevat nyrkkisäännöt ovat välittyneet suullisena perintönä, ja niiden päätarkoituksena on ollut tiedotus, opastus ja suojelu. Nykyisin tieto välittyy usein kirjallisuuden kautta, koska perintö halutaan jättää tuleville sukupolville.
”Durrebjørnen og skuterløypa” -romaanin (Durrekarhu ja kelkkareitti, suomentamaton) kieli muistuttaa tästä saamelaisten suullisesta kerrontaperinteestä. Kirjailija käyttää saamelaisia luontoilmauksia, mutta lauserakenteesta ei silti tule liian mutkikasta kohderyhmälle. Juonessa on helppo pysyä mukana, ja lukija tuntee myötätuntoa karhuja kohtaan ja ymmärtää niiden kärsimystä. Samalla voi tulla mieleen, tarvitseeko ihminen todella niin paljon tilaa vapaa-ajanharrastuksilleen.
Tekstin teemaa voimistavat naturalistiset värikuvitukset. Tarinan edetessä maiseman sävyt muuttuvat kevään sinivioletista syksyn maaväreihin. Talvimaisemassa värjöttelevä karhu kiteyttää juonen ja havainnollistaa hyvin epätasapainoa, jonka karhujen ajaminen talviunilta on synnyttänyt: talvella karhun kuuluu nukkua.
Kuvituksista välittyy hyvin myös karhujen leppoisuus, ja kuvat henkivät hyvyyttä, harmoniaa ja ihmisläheisyyttä. Siten ne ovat ristiriidassa karhujen vastustajien aggressiota esittävän kuvan kanssa. Kuvitukset antavat nostetta ja syvyyttä tarinalle, jossa järki lopulta voittaa.