Pohjoismaiden ministerien julkilausuma luonnon monimuotoisuudesta, meristä ja ilmastosta

Merissä on rikkaat ja tuottavat ekosysteemit, ja ne tarjoavat ekosysteemipalveluita, kuten kalaa ja äyriäisiä, elinympäristöjä, geenivaroja ja uusiutuvaa energiaa. Merillä on avainasema ilmaston sääntelyssä ja ilmaston lämpenemisen hidastamisessa, koska ne imevät itseensä ylimääräistä lämpöä ja hiilidioksidia. Pohjoismaihin kuuluu puolisuljettuja merialueita ja Arktiksen meriekosysteemejä, joilla ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin muilla alueilla ja joilla sen vaikutukset arvioidaan mittaviksi.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) ja biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede- ja politiikkafoorumi (IPBES) ovat aiemmissa raporteissaan todenneet, että meriekosysteemeihin vaikuttavan ihmisen toiminnan hallinta on sovitettava ilmaston ja ympäristön tilassa tapahtuviin kiihtyviin muutoksiin.

Merten ekosysteemilähtöisessä hallinnassa on otettava huomioon ilmastonmuutoksen seuraukset ja muut vaikuttavat tekijät sekä kyettävä mukautumaan nopeasti muutosten ilmetessä. Ilmastonmuutoksen ja merten happamoitumisen edetessä tulee yhä haastavammaksi varmistaa, että kokonaiskäyttö ja luonnonvarojen hyödyntäminen on kestävällä pohjalla. Myös eri toimenpiteiden kokonaisvaikutusten ymmärtäminen ja niiden hallinta tavalla, joka säilyttää meriympäristön tilan hyvänä tai palauttaa sen hyväksi, muuttuu yhä haasteellisemmaksi.

Huomiota tulisi kiinnittää niin ikään siihen, miten voidaan kartuttaa tietoa ja luoda synteesejä meriympäristön ekosysteemilähtöisen, yhdennetyn ja kestävän hallinnan tueksi ottaen huomioon ilmastonmuutos ja pyrkien meriekosysteemien sietokyvyn kasvattamiseen muun muassa käyttämällä merellisiä suojelualueita (MPA) ja muita tehokkaita alueperusteisia suojelutoimenpiteitä (OECM) osana politiikkakokonaisuutta.

Olemme tietoisia merten huolestuttavasta tilasta.

Viittaamme Tukholmassa 30. lokakuuta 2019 pidetyssä pohjoismaisessa ministerikokouksessa hyväksyttyyn julkilausumaan, joka koskee meriä ja ilmastoa.

Tuemme luonnon puolesta tehtäviä toimia, jotka ottavat huomioon meriin ja ilmastoon liittyvät haasteet.

Korostamme tarvetta merialueiden hallinnan yhdennetylle ekosysteemilähtöiselle lähestymistavalle, jossa tunnustetaan se, että luonnon ja luonnon monimuotoisuuden (mukaan lukien merten sininen hiili) suojelu on samalla ilmastoteko.

Painotamme tarvetta ekosysteemilähtöiselle tietämykselle siitä, miten meriekosysteemejä voidaan ylläpitää ja ennallistaa ilmastonmuutoksen aikakaudella.

Tähdennämme, että Kiinan Kungingissä lokakuussa 2021 pidettävässä COP15-kokouksessa on tarpeen hyväksyä transformatiivinen, kunnianhimoinen ja tehokas vuoden 2020 jälkeinen biodiversiteettikehys, ja painotamme seuraavia asioita:

• Vähennetään biodiversiteetin köyhtymisen suoria ajureita – eli maa- ja vesialueiden käytön muutoksia, organismien suoraa hyödyntämistä, ilmastonmuutosta, saastumista ja haitallisia vieraslajeja – kuin myös epäsuoria ajureita.
• Vahvistetaan luonnon monimuotoisuuden kestävän käytön edistämistä myös toimilla, jotka liittyvät tuotannon ja jakeluketjujen kestävyyteen.
• Suojellaan vuoteen 2030 mennessä vähintään 30 prosenttia maa- ja merialueista edustavilla, hyvin toisiinsa liittyvillä, hallinnoiduilla ja tehokkailla suojelualueiden järjestelmillä ja muilla tehokkailla alueperusteisilla suojelutoimilla, jotka keskittyvät luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeisiin alueisiin.
• Sitoudutaan edistämään toimivan suunnittelu-, raportointi- ja arviointimekanismin kehittämistä osana biodiversiteettikehystä sekä käynnistämään nopeasti prosessi, jossa kansallisia politiikkoja ja uutta globaalia kehystä yhteensovitetaan sen hyväksymisen jälkeen.
• Osallistetaan Pohjoismaissa laajapohjainen toimijajoukko kehittämään ja laajentamaan tehokkaita toimenpiteitä. Joukko kattaa alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt, paikalliset ja ylikansalliset hallitukset, viranomaiset, yliopistomaailman, nais- ja nuorisoryhmät sekä liiketoiminta-, finanssi- ja taloussektorit ja kansalaisjärjestöt.

Vahvistamme uudelleen sitoutumisemme meriin liittyvien Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen ja edistämiseen ja korostamme Yhdistyneiden kansakuntien merentutkimuksen vuosikymmenen (2021–2030) tukemisen tärkeyttä sekä Yhdistyneiden kansakuntien ekosysteemien ennallistamisen vuosikymmenen (2021–2030) merkitystä.

Pidämme tervetulleina lisätoimia, joilla jatketaan meriympäristön parantamiseen liittyvän tietopohjan kartuttamista. Esimerkkeinä voidaan mainita

• ajantasaisen kuvan luominen tieteellisestä tietämyksestä sekä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen perimätiedosta, joka koskee meriekosysteemien ja ekosysteemipalveluiden suojelun tai ennallistamisen tärkeitä menestystekijöitä ilmastonmuutoksen aikakaudella
• yhteisymmärryksen luominen ekologisen kestävyysulottuvuuden merkityksestä suhteessa meriin ja niiden ekosysteemeihin
• tietämyksen kartuttaminen meriekosysteemien tärkeydestä hiilen sitomisessa ja varastoinnissa ja siitä, miten hiilensidonta- ja varastointikykyä voidaan ylläpitää ja vahvistaa
• suojelutoimien odotetut vaikutukset toimialoihin ja arvonmuodostukseen, jotka perustuvat meriekosysteemien uusiutuviin luonnonvaroihin ja pyyntiin esimerkiksi kalataloudessa sekä elintarvike- ja lääketeollisuuden bioprospektiossa.

Kannustamme biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevää hallitustenvälistä tiede- ja politiikkafoorumia (IPBES) harkitsemaan tarvetta luoda synteesejä tieteellisestä tietämyksestä ja vahvistaa osaamispohjaa, joka liittyy meriekosysteemien tehokkaimpiin suojelu- tai ennallistamistoimien tukemiseen ympäristön hyvän tilan, sietokyvyn ja keskeisten ekosysteemipalveluiden ylläpidon varmistamiseksi ilmaston muuttuessa.

Kööpenhaminassa 12. toukokuuta 2021

Krista Mikkonen, ympäristö- ja ilmastoministeri

Lea Wermelin, Tanskan ympäristöministeri

Per Bolund, Ruotsin ympäristö- ja ilmastoministeri sekä varapääministeri

Sveinung Rotevatn, Norjan ilmasto- ja ympäristöministeri 

Guðmundur Ingi Guðbrandsson, Islannin ympäristö- ja luonnonvaraministeri

Kalistat Lund, Grönlannin maatalous-, omavaraisuus-, energia- ja ympäristöministeri

Helgi Abrahamsen, Färsaarten ympäristö-, kauppa- ja teollisuusministeri

Alfons Röblom, Ahvenanmaan kehitysministeri