Ei-toivotut osterit lisäävät rannikkoluonnon monimuotoisuutta

Tyynenmerenosteria pidetään usein ongelmallisena: laji löytyy Pohjoismaiden vieraslajiluetteloista, eikä sen katsota kuuluvan pohjoismaiseen luontoon. Nopeasti leviävästä lajista ei silti päästä eroon. Tyynenmerenosterin veitsenterävät kuoret pilaavat monien pohjoismaalaisten suosikkirantoja. Lisäksi pelätään, että laji levittää jo olemassa olevaan äyriäispopulaatioon sairauksia ja loisia. Nyt julkaistu tutkimus osoittaa kuitenkin, että tyynenmerenosterista voi tulla voimavara varsinkin ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Luonnon monimuotoisuuden insinöörejä

Tyynenmerenosterin kolmiulotteinen kuori tarjoaa elinympäristöjä ja piilopaikkoja kalanpoikasille, pohjaeläimille ja pienille kalalajeille. Tällä tavoin luonnon monimuotoisuus lisääntyy alueilla, joille osteri on asettunut. Osterin kuori sitoo lisäksi hiiltä. Tyynenmerenosterien esiintymät elävöittävät merta ja sitovat runsaasti hiilidioksidia. Osterit voidaankin nähdä luonnon monimuotoisuuden insinööreinä ja voimavarana työssä, jossa Pohjoismaat pyrkivät vähentämään hiilidioksidipäästöjään. Näin todetaan Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittaman Scandinavian Network on Oyster Knowledge -yhteistyöverkoston (SNOK) uusimmassa raportissa.

– Koska laji on ei-toivottu, sitä pidetään usein uhkana luonnon monimuotoisuudelle. Tästä meillä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Sen sijaan osterisärkkien tai -riuttojen kehittyminen luo elinympäristöjä monille muille lajeille, millä voi olla myönteisiä vaikutuksia paikallisesti, sanoo Bergenin Merentutkimuslaitoksen tutkija ja hankepäällikkö Stein Mortensen.

Tyynenmerenosteria tuotiin Tanskaan viljeltäväksi 1980-luvulla, mutta dramaattisia vaikutuksia alettiin nähdä vasta vuonna 2006.  Osteri oli levinnyt merivirtojen mukana Ruotsin Bohusläniin ja Norjan Oslonvuonoon. Nyt Pohjolan rannikolle on asettunut miljoonia ostereita.

Ostereita viikonlopun herkkuhetkiin

”If you can beat them – eat them”, tuumii SNOK-verkosto. Tyynenmerenostereita myydään jo Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa litteiden euroopanostereiden vaihtoehtona. Globaali kysyntä on kovaa, ja nyt lajista pitäisi tehdä yhtä suosittu täällä Pohjolassa.

– Kun laatu on kohdallaan, tyynenmerenosteri on ruoanlaitossa erittäin monikäyttöinen tuote, jonka makeasta mausta on helppo pitää. Monet pitävät euroopanostereita tyynenmerenostereita laadukkaampina varsinkin silloin, kun niitä on tarkoitus nauttia raakoina. Euroopanosterin pyynnissä on kuitenkin oltava varovainen, jotta kantoja ei verotettaisi liikaa. Siksi tyynenmerenosteri on varteenotettava vaihtoehto, Stein Mortensen sanoo.

Ostereiden kaupallinen hyödyntäminen tarjoaisi työpaikkoja ja toisi uutta elämää kalastusyhteisöihin. Tyynenmerenostereiden syöminen on fiksua, koska niillä on pieni ilmastojalanjälki ja ne ovat terveellistä lähiruokaa, joka tuottaa yhteiskunnallista hyötyä. Hyötyjänä on ennen kaikkea matkailu, ja Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa myydään jo osterisafareita ja -maistajaisia.

Pohjoismaisia suuntaviivoja kaivataan

Jotta tyynenmerenosteri voisi vakiinnuttaa asemansa elintarvikkeena Pohjolassa, ensin pitää selvittää juridisia ja käytännön yksityiskohtia. Pitää pohtia, kuka omistaa osterit, miten niitä tulisi käsitellä ja säilyttää ja miten niiden laatu varmistetaan elintarvikekäytössä. Lisäksi tarvitaan yhteispohjoismaisia menetelmiä tyynenmerenosterin tilan seurantaan ja valvontaan.

– Ostereihin voi siivilöityä noroviruksia ja levämyrkkyjä, joten myyjäyrityksillä tulisi ehdottomasti olla hyväksytyt tuotantolaitokset, joissa osterit puhdistetaan puhtaassa vedessä ja jossa noudatetaan levämyrkkyjä koskevia ja mikrobiologisia tarkastusvaatimuksia, Stein Mortensen sanoo.

Lisätutkimuksia tarvitaan

Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittama kolmas osterihanke on nyt päättynyt, mutta pohjoismaiset tutkijat jatkavat tyynenmerenosterin seurantayhteistyötä. Yhteistyön alettua vuonna 2007 tutkijatiimi on seurannut osterikantoja ja osoittanut, miten tästä tulokaslajista voi tulla uusi pohjoismainen luonnonvara. Uusin raportti osoittaa, että tyynenmerenosteri voi vaikuttaa myönteisesti luonnon monimuotoisuuteen. Vielä tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia, jotta tyynenmerenosterin vaikutukset pohjoismaisiin merialueisiin voitaisiin varmistaa.

Tietoa SNOK-verkostosta ja hankkeesta

Kun tyynenmerenosterin vakiintuminen Ruotsin ja Norjan rannikkoalueille varmistui vuonna 2007, joukko pohjoismaisia tutkijoita perusti Scandinavian Network on Oyster Knowledge -verkoston (SNOK). Pohjoismaiden ministerineuvoston tuella on toteutettu kaikkiaan kolme hanketta, joissa on pyritty selvittämään ostereiden vaikutuksia Pohjoismaiden rannikkoalueisiin. Selvitykset ovat tuottaneet tietoa siitä, miten ostereita voitaisiin käyttää uutena pohjoismaisena luonnonvarana. Vuonna 2019 julkaistiin raportti, joka summasi tähänastisen tietämyksen lajin käyttäytymisestä Pohjoismaiden vesillä. Lisäksi tarjottiin neuvoja ja ratkaisuja, jotka liittyvät tyynenmerenosterin käsittelyyn ja pyyntiin sekä osterimatkailun perusteisiin.