Arndís Þórarinsdóttir ja Sigmundur B. Þorgeirsson

”Selviytymiseni on usein ollut hiuskarvan varassa. Minua on kuljetettu satulalaukuissa läpi Islannin seutujen ja säilytetty turvattomissa taloissa. Sivunikin on sytytetty tuleen. Olen kokenut vaarallisia merimatkoja ja tullut kannetuksi ulos poltetuista taloista.”

Onko ikivanhasta vasikannahkakäsikirjoituksesta ja vuosisataisesta kansallisperinnöstä mahdollista kirjoittaa siten, että se houkuttaisi nykylapsiakin lukemaan? Arndís Þórarinsdóttir on onnistunut tässä taidokkaasti. Hän on samastunut Möðruvellirin kirjaan, joka on merkittävin islantilaissaagojen käsikirjoituksista, ja kirjoittanut mukaansatempaavan jännitysromaanin, joka kuvaa kirjan vaarallista matkaa läpi Islannin historian.

Islannissa säilytettävät vasikannahka- tai pergamenttikäsikirjoitukset ovat osa yhteispohjoismaista perintöä. Ne sisältävät vanhoja saagoja, muinaisrunoja, loitsuja, lakeja ja viisauksia. Pohjoismaisille yhteiskunnille on tärkeää, että tulevilla sukupolvilla on elävä yhteys näihin kalleuksiin, jotka ovat monessa tapauksessa pahoin vahingoittuneita mutta sisältävät yhteistä perimätietoa ja historiaa. Suurin ja tunnetuin näistä käsikirjoituksista on Möðruvellirin kirja, joka toimii myös kertojana Bál tímans -teoksessa (”Ajan rovio”, suomentamaton). Lopputulos on eräänlaista runollista autofiktiota. Kirja kokee kovia sekä maalla että merellä, kohtaa onnettomuuksia ja ilkivaltaa ja hädin tuskin selviää Kööpenhaminassa vuonna 1728 riehuneesta suuresta palosta ja englantilaisten pommituksista 70 vuotta myöhemmin.

Kertomus kuvaa koskettavasti historiallisia vaiheita, jotka Arndís antaa käsikirjoituksen kokea. Seuraamme Möðruvellirin kirjan jalanjäljissä Islannin ja Kööpenhaminan historian avainhetkiä aina käsikirjoituksen laatimisajoista meidän päiviimme ja vielä siitäkin eteenpäin, sillä tarina päättyy tulevaisuudessa. Lukija saa täten kokemuksen omasta pienuudestaan suuressa kuvassa ja ymmärtää olevansa vain historian pieni alaviite.

Sigmundur B. Þorgeirssonin kuvitukset vangitsevat lukijan ja tuovat kertomukseen vahvan lisätason. Niissä näkyy eri aikakausien vaatetusta ja asumuksia Möðruvellirin kirjan laajan vaelluksen varrelta – sehän on eräänlainen aikamatkaaja. Kuvittaja lienee ammentanut vaikutteita pergamenttikäsikirjoituksista. Osa kuvista muistuttaa nimittäin lukijaa siitä, että vasikannahkaisia sivuja käytettiin uudelleen ja uudelleen ja että yhden saagan alla piili kenties toinen vielä vanhempi. Kuvat ovat myös erilaisia ja palvelevat monenlaisia tarkoituksia. Osa niistä kertoo tarinan, joka sisältää viittauksia ja kuvakieltä, ja toiset herättävät tekstiin liittyviä tunteita.

On taitolaji saada vanha pergamenttikäsikirjoitus puhumaan äänellä, jonka kautta nykylapset pääsevät kosketuksiin maailmanyhteisön ikivanhan kulttuuriperinnön kanssa. Bál tímans -teos onnistuu tässä kerrassaan hienosti. Kirjasta välittyy menetettyihin saagoihin liittyvä yleisinhimillinen suru sekä ilo niistä saagoista, jotka säilyivät ihmisen loputtomasta sotimisesta huolimatta.

Arndís Þórarinsdóttir (s. 1982) on kirjailija ja kääntäjä, joka on kirjoittanut lukuisia lasten- ja nuortenkirjoja mutta myös runoja ja novelleja. Hänen teoksistaan voidaan mainita yhdessä Hulda Sigrún Bjarnadóttirin kanssa kirjoitettu Blokkin á heimsenda, joka oli viime vuonna ehdolla Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sigmundur B. Þorgeirsson (s. 1985) on koulutukseltaan kuvataiteilija, ja hänellä on monipuolinen kokemus kirja-, elokuva- ja tietokonepelikuvituksista.