Åse Ombustvedt & Marianne Gretteberg Engedal (kuvitus)

Isä ivaa, ahdistelee ja lyö poikaansa kerta kerran jälkeen ja päivästä toiseen. Miten poika tämän kokee, ja mihin se johtaa?

Når er jeg gammel nok til å skyte faren min? (”Milloin olen tarpeeksi vanha ampuakseni isäni?”, suomentamaton) kuvaa tätä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kyse ei ole perinteisestä sosiaalisesta realismista, sillä kirjailija on pannut kynän pojan käteen – ikään kuin poika olisi kirjoittanut runot päiväkirjaan omalla kielellään. Tällä tavalla kirjailija osoittaa solidaarisuutensa ja runoihin tulee samalla lyyrisyyttä. Samalla lukija pääsee kokemaan nöyryytyksen pojan näkökulmasta.

Kokonaisuutena runot kertovat kipeän tarinan kotityrannista ja tämän pojasta. Konkreettiset seuraukset alkavat ilmetä äidin kanssa käydyistä lannistuneista keskusteluista, veljen kommenteista ja toisenlaista elämää koskevista haaveista. Vähitellen seurauksista tulee ilmeisempiä. Poika vetäytyy muista nuorista. Hän torjuu opettajien huolen eikä pysty keskittymään koulussa. Hän tappelee, Hän tappelee, lintsaa ja kulkee yökaudet pitkin katuja. Hän myös odottaa sitä, että on kyllin vanha ampuakseen isänsä.

Välillisesti lukija huomaa, että isäkin on uhri, joka otti aikanaan mallia omalta väkivaltaiselta isältään. Nyt kirjoittava poika on itse alkanut muistuttaa omaa isäänsä. Tätä kutsutaan sosiaaliseksi perimäksi. Når er jeg gammel nok til å skyte faren min? on kipeä teos, joka tekee meidät kuitenkin vähän viisaammiksi. Silloin on toivoa muutoksesta.

Åse Ombustvedtin runot ovat muodoltaan pelkistettyjä mutta sisällöltään iskeviä. Hän onnistuu lyhyin lausein ja vähäsanaisesti kertomaan tärkeän ja tuskallisen tarinan, joka luotaa syvältä.

Tekstin on kuvittanut Skinkeape, joka on Marianne Gretteberg Engedalin nimimerkki. Hänen piirroksensa kuvaavat pojan vaikeaa elämää herkän osuvasti, vuoroin pojan pään sisältä ja vuoroin ulkopuolelta. Pojan tunne-elämää on kuvattu paksuin, rajuin ja synkin töhryviivoin. Niille luovat kontrastia ulkopuolista tilannetta kuvaavat piirrokset, joissa viiva on ohut ja hento ja joissa tunteita ilmentävät ennen kaikkea pojan jännittynyt kehonkieli sekä ahdistuneet ja yksinäiset kasvot.

Åse Ombustvedt (s. 1963) on opettaja ja kirjailija. Tämä on hänen kolmas kirjansa.