Asta Olivia Nordenhof
Asta Olivia Nordenhof (s. 1988) debytoi vuonna 2011 ilmestyneellä hienolla ja heleällä proosateoksella Et ansigt til Emily. Suuri läpimurto tuli kuitenkin vuonna 2013 julkaistulla runokokoelmalla det nemme og det ensomme. Syvän henkilökohtainen, räväkkä, paljas ja hellä ääni sekä huippuosuva ja aistimusvoimainen kuvakieli löivät Tanskan kirjallisilta piireiltä jalat alta, eivätkä ne ole olleet entisellään sen koommin. Det nemme og det ensomme on ilmestynyt Ruotsissa, Norjassa ja Yhdysvalloissa ja palkittu muun muassa tanskalaisella Montanan kirjallisuuspalkinnolla.
Sitten kuluikin seitsemän vuotta ennen kuin Nordenhof antoi taas kuulua itsestään. Ilmestyi romaani Penge på lommen (Löysää rahaa, Kustannusosakeyhtiö Teos 2021, suom. Aino Ahonen ja Vappu Vähälummukka), joka on seitsenosaiseksi suunnitellun sarjan ensimmäinen nide. Kaikki osat kytkeytyvät kuulemma tavalla tai toisella Scandinavian Star -matkustaja-autolautan traagiseen paloon, joka vei 159 ihmishenkeä vuonna 1990.
Suunnitteilla olevasta septologiasta huolimatta Penge på lommen on suvereeni ja itsenäinen romaani, joka kertoo sähäkällä kielellä Kurtin ja Maggien tarinan. Molemmat ovat syntyneet vuoden 1945 tietämillä, ja heidän elämäänsä seurataan lyhyehköissä luvuissa kuvaten milloin parisuhdetta, milloin sitä edeltänyttä tai sen jälkeistä aikaa. Romaanin keskivaiheilla on ”Scandinavian Star” -niminen osio, joka nivoo heidän ”pienen” elämäntarinansa osaksi ”suurta” kapitalismikritiikkiä ja summaa yhä selvittämättä olevan tuhopolton monet mutkikkaat osatekijät kristallinkirkkaasti.
Kurt ja Maggie tulevat yhteiskunnan ehdottomasta alaluokasta, ja heitä yhdistävät kokemus oman ruumiin myymisestä hengissä pysymiseksi sekä kokemukset muista rakenteellisen väkivallan muodoista. Vaikka Kurt saa myöhemmin kuljetusliikkeen ja siten myös löysää rahaa, rahattomuuden aiheuttama nöyryytys ja voimattomuus tarraavat heihin läpi elämän. Kirja kuulostaa yhteiskuntaromaanilta ja onkin sellainen. Lukijan lyö kuitenkin täysin ällikällä tekstin villin runollinen ja kielellisesti kekseliäs tapa kuvata Kurtin ja Maggien tapoja elää ja kokea maailma. He kokevat itsensä tavallaan esineiksi muiden joukossa. Kurt kokee usein, että hänen kehonsa elää omaa hallitsematonta elämäänsä, joka on tahdosta riippumaton: ”Hän nukahti, ja aamulla hänestä tuntui kuin opettaja olisi valvonut koko yön hänen vierellään. Siitä lähtien hän oli pelännyt omia kasvojaan, sitä että ne kirjoittaisivat aikuisten nähtäville jotain hänen nukkuessaan” (s. 16). Tai: ”Hänen kätensä kurottuu kohti olutta velttona kuin mehiläisparvi” (s. 21). Maggiella puolestaan ”olo on kuin kuvastosta leikatulla” (s. 34) tai hän tuntee itsensä ”samalla lailla erityiseksi kuin leijaileva kurkku” (s. 89).
Penge på lommen on kova ja väkivaltainen kirja, joka selvästi tahtoo jotakin. Se on niinkin harvinainen lintu kuin solidaarinen ja tuomitsematon yritys kielentää syrjäytyneen ja jälkikapitalistisen ihmisen sisäistä ja ulkoista elämää pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa 1960-luvulta aina meidän päiviimme saakka. Siten romaani on nykyhistorian kuvaus, joka pyrkii ymmärtämään ja analysoimaan jälkikapitalistiset kulutusorgiat synnyttäneitä halun mekanismeja ja niistä seurannutta kriisiä. Se, että näin rikkaita ja hauraita elämismaailmoja kuvataan näinkin intensiivisesti, avoimesti ja hellää kuvakieltä käyttäen, tekee romaanista paitsi säkenöivän kauniin myös mahdottoman sivuuttaa.