Johan Jönson

Johan Jönson

Johan Jönson

Photographer
Johan Jönson
Johan Jönson: Nollamorfa. Runokokoelma, Albert Bonniers förlag, 2023. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokas 2024.

 

Perustelu: 

Lukija kohtaa Johan Jönsonin viimeisimmässä ja samalla 21. runokokoelmassa miehen, joka oli jäänyt joitakin vuosia sitten eläkkeelle vahtimestarin tehtävästä. Nyt hän sairastaa Parkinson-dementiaa, ja saamme seurata hänen viimeisiä aikojaan palveluasunnossa. Miehen sekavat muistot, ajatukset ja käsitykset mutkittelevat kirjan sivujen keskellä lyhyinä riveinä, jotka ovat usein typistyneet yksittäisiksi äänteiksi ja tavuiksi. Kirjan oikeanpuoleisilla sivuilla on kursiivilla kirjoitettua tekstiä, jolla miehen hoitajat ja omaiset pyrkivät kömpelösti saamaan yhteyden sairaaseen. Vuorolaulu jatkuu aina loppuun ja kuolemaan saakka, Nollaan, joka panee pisteen tälle Jönsonin tuotannon lähtölaskennalle ja palaa hänen ajatukseensa, jonka mukaan ”runous on nolla”.

 

Jönson kaiuttaa dementikon kieltä ja hapertuvaa muistia ja onnistuu syventämään monia toistuvia teemojaan, kuten omaa vieraantumistaan kielestä, pakonomaisesti kuin kuolemanvietti. Samalla hän tekee dementiasta analogian ruumiillista työtä tekevälle luokalle ja sen puutteelliselle kyvylle käyttää kieltä asiansa ajamiseen. Appiukon karisevassa kielessä on myös runollisia totuuksia ja kvaliteetteja:

 

Minkä nimiset lapset / Minun / Ketkä ovat minun // Onko m / Minunko ne lapset // Olenko m / Minäkö s / Tä // Olenko mm // O // Mm // Tä // Äh // Ketkä / Keitä he olivat // Keit.

 

Johan Jönsonin polyfonisessa runoudessa mikään ei ole liian hienoa tai rumaa runoiltavaksi. Sukuelinten nimitysten viljely vuorottelee kauniiden maisema- ja lapsuuskuvausten, haastavien teorioiden sekä nykyajan hyperindividualismiin ja kapitalismiin kohdistuvien raivoisien hyökkäysten kanssa.

 

Omaan aikaamme keskittyvien raskaiden ja vakavien kuvausten keskeltä pilkottaa myös huumori. Kirjassa siteerataan kaiverrusta, joka miehen hautakiveen tuli hänen toiveestaan:

 

ELÄESSÄÄN HELPPO SAALIS  

NYT KIVEN ALLA 

 

Jönson hyödyntää Nollamorfassa (suomentamaton) ansiokkaasti runoutensa tunnusmerkkinä olevaa montaasimuotoa – taiteellista tekniikkaa ja sommittelutapaa, jossa elementtejä törmäytetään toisiinsa ja niiden väliset yhteydet luovat merkityksiä. Montaasitekniikan vaihtelut tekstin luonteen, tyylitasojen, typografioiden ja rytmien välillä mahdollistavat sen, että muoto pysyy aina eloisana ja vaihtelevana, jolloin katse voi hyppiä erilaisten väittämien ja muotojen välillä. Näin myös lukija saa mahdollisuuden osallistua kirjan luomiseen.

 

A3-muoto jättää tilaa kirjamaisuudelle. Kiinnostava valinta näinä aikoina, jolloin e-kirjat pyrkivät kilpailemaan paperikirjat markkinoilta. Toinen puoli on se, että kirja vie tilaa, kun taas kirjailija jää varjoon, mikä sekin haastaa aikamme pakkomielteisen suhtautumisen kirjailijaan ja tämän kertojaminään.

 

Johan Jönson (s. 1966) tuli tunnetuksi vuonna 2008 ilmestyneellä runokokoelmalla Efter arbetsschema. Läpimurron jälkeen häneltä on ilmestynyt teos Livdikt (2010), joka oli August-palkinnon ehdokkaana, sekä suuntien mukaan nimetty trilogia: med.bort.in. (2012), mot.vidare.mot. (2014) ja dit.dit.hään. (2015). Hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2009 teoksellaan Efter arbetsschema ja jälleen vuonna 2019 teoksella Marginalia/Xterminalia. Nollamorfalla Jönson osoittaa jälleen kerran, että hänellä on Ruotsin terävin kynä.