Monika Fagerholm

Perustelu:

Monika Fagerholm (s. 1961) debytoi novellikokoelmalla Sham vuonna 1987. Läpimurto seurasi seitsemän vuotta myöhemmin romaanilla Ihanat naiset rannalla, ja sen jälkeen Fagerholm on julkaissut useita merkittäviä romaaneja. Vuonna 1998 ilmestyi Diiva ja vuonna 2005 Amerikkalainen tyttö, joka sai Ruotsissa August-palkinnon. Vuonna 2012 saatiin Lola ylösalaisin, ja vuonna 2016 Fagerholmille myönnettiin Ruotsin akatemian pohjoismainen palkinto.

Vem dödade bambi? (Kuka tappoi bambin?, Teos 2019, suom. Laura Jänisniemi), on Fagerholmin seitsemäs romaani. Se on muodoltaan edeltäjiään lyhyempi ja keskittyy äveriäässä Huvilakaupungissa tapahtuvaan joukkoraiskaukseen, jonka tekee joukko näennäisen hyväosaisia nuoria. Fokus ei ole itse raiskauksessa, vaan sitä edeltävissä ja seuraavissa tapahtumissa. Romaani on tiheä kudelma tarinoita, muistoja, dialogeja ja kulttuuriviitteitä. Henkilögalleria on laaja.

Raiskauksen päätekijä on Nathan, joka on yhteiskunnallisesti nimekkäiden vanhempien Annelise ja Albinus Häggertin ainoa poika. Raiskauksen jälkeen perhe romahtaa. Huvilakaupungin Grawellska-tyttökodissa kasvanut uhri Sascha Anckar puolestaan kuolee myöhemmin yliannostukseen Yhdysvalloissa. Raiskaus oli Nathanin kosto hänet jättäneelle Saschalle, mutta Sascha ei halua mennä oikeuteen ja vaikenee kuin muuri. Ehtaan Fagerholm-tyyliin hänen kameransa tosin kyllä ”puhuu” – se nimittäin sisältää raiskauksen aikana otetut kuvat.

Keskellä näitä vakuuttavan puhekielisiä repliikkejä, toistuvia kertosäkeitä, popkulttuuriviitteitä, kesken jääneitä virkkeitä, painotuksia, sivuhuomautuksia ja sitaatteja piilee kova totuus, joka vaikuttaa henkilöihin kaikista heidän torjuntayrityksistään huolimatta. Tarina meni kerrottaessa koko ajan

Niin palasiksi että teki kipeää.

Tekee kipeää.

Mutta totuus… totuus… kertomuksen muodossa.

Tosikertomus vaatii jonkinlaista kittiä joka pitää kaiken koossa – sen haurauden, kaikki palaset – –.

Raiskauksen valokuvasi ja totuuden myönsi Nathanin lapsuudenystävä Gusten Grippe, joka voidaan nähdä kirjan päähenkilönä. Toisin kuin kolme muuta raiskaajaa, hän tuntee syyllisyyttä. Kirjan yhtenä voimakenttänä on Gustenin sisäinen kamppailu, jossa hän pyrkii elämään raiskauksen kanssa sen jälkeen, kun oikeus on hänet vapauttanut. Oltuaan jonkin aikaa mielisairaalassa Gusten löytää nuoren ja viattoman rakkauden ja tekee haparoivia kokeiluja kirjoittajana ja näyttelijänä. Romaanin nykyhetkessä hän on kuitenkin päätynyt elämään yksinäistä elämää ”helvetillisenä välittäjänä”.

Päämäärättömillä juoksulenkeillään hän törmää huvilakaupungissa paitsi Nathaniin ja nuoruudenrakkauteensa Emmyyn myös luokkakaveri Cosmoon. Cosmo ei osallistunut joukkoraiskaukseen, mutta suunnittelee sitä käsittelevää elokuvaa nimeltä ”Kuka tappoi bambin?”. Cosmo – ”entrepreneur at heart” –, hautaa kuitenkin nopeasti nämä suunnitelmat purevan satiirisessa kohtauksessa, jossa Nathanin varakas isä nousee elokuvayhtiön omistajaksi. Nyt tehtäisiinkin vauhdikas dystopiaseikkailu ”On the Other Side of the Rainbow”!   

Fagerholm lietsoo raivoa uusliberalistista patriarkaalista yhteiskuntaa, sen pinnallisuutta, itsekeskeisyyttä, narsismia sekä kommunikaation ja lämmön puutetta kohtaan. Häntä kiinnostavat etenkin raiskauksen mahdollistaneet yhteiskunnalliset ja henkiset rakenteet ja aivan erityisesti pyrkimys sen merkityksen kieltämiseen. Kuten Nathanin äiti Annelise sanoo: ”Nyt käännämme puhtaan lehden, ja jonakin kauniina päivänä olemme kääntäneet niin monta lehteä, ettei tätä ole lainkaan tapahtunut.”

Kirjassa kuvataan myös ihmisten ja jopa neljän raiskaajan turmeltumattomuutta muistikuvissa, joissa nousee esiin rakkaus, ystävyys ja elävä pyrkimys kohti aitoutta:

Tyttö, se nuori nainen, joka oli hän – vailla kertomusta, mikään kamera ei kuvannut häntä, oli vain se nainen.

Ennen viattomuuden kuolemaa oli olemassa jotain, johon voi palata ja uskoa, josta voi ammentaa voimaa ja jolle voi antaa tilaa nykyhetkessä ja kertomuksessa. Kuka tappoi bambin? on kuin tiivistunnelmainen ja muuntautuva musiikkiesitys, joka herättää lukijassa ajatuksia, tunteita ja mielleyhtymiä ja onnistuu vimmastaan ja raivostaan huolimatta luomaan toivoa siitä, että myös toisenlainen ja kauniimpi maailma olisi mahdollinen.