Oddfríður Marni Rasmussen

Perustelu:

Aivokasvaimesta on runollisuus kaukana. Oddfríður Marni Rasmussenin romaani on värikäs kuvaus Januksesta, joka seuraa vaimonsa toivotonta taistelua syöpää vastaan, ja se on paitsi raastavaa myös yllättävän viehättävää luettavaa. Juuri kielen tehtävänä on ylläpitää muistoja menneestä elämästä. Romaani käsittelee rakkautta, epätoivoa, voimaa, voimattomuutta ja ehkä ennen kaikkea hallinnan menettämistä. Kasvain iskeytyy Elsan tietoisuuteen kuin musta nyrkki, ja pariskunnan keskustelut typistyvät pariin sanaan ja riimiin. Sairautta ei estetisoida, mutta Elsa haluaa vastata sen koettelemuksiin omalla tavallaan. Sairaus on kuvattu kamppailuna, joka kohdistuu myös aviomiehen petollisuuteen, ja armoton rapistuminen näyttäytyy paljon muunakin kuin kuolemaan johtavan sairauden kuvauksena. Elsa menettää liikuntakykynsä ja nojaa ikkunaan ikään kuin hän haluaisi ”heittäytyä päin kaupunkia”, kun taas Janus pitää itsensä koossa ja vajoaa itsesääliin vasta vaimon kuoleman jälkeen.

Kaksiosaisen romaanin ensimmäinen osa sijoittuu menneisyyteen ja kuvaa diagnoosin ja sairauden aiheuttamaa šokkia. Toinen osa sijoittuu nykyaikaan ja kuvaa Januksen elämää vaimon kuoleman jälkeen.

Näkökulma on omaisen ja miehen – Januksen, jonka mielentilat vaihtelevat tökeröstä sanavalmiudesta sekaannukseen ja nöyryyteen. Janus on heikko, alkoholisti ja jokseenkin itsekeskeinen mies, jonka kirjailijahaaveet eivät ole koskaan toteutuneet. Hänen pitäisi löytää juuri oikeat sanat muistojen, aistimusten ja tunteiden säilyttämiseksi. Janus kääntää katseen eteen- ja taaksepäin. Hän haluaa kirjoittaa siitä, mikä oli. Hän on minäkertoja, joka kuvaa rakastettuaan mutta ennen kaikkea itseään ja johon tutustuminen on jokseenkin kuluttavaa. Riittämättömyydessään hän on kuitenkin inhimillinen. Romaani paljastaa tällä tavoin temaattisesti kerrontanäkökulman mahdollisuudet ja rajoitukset. Tyyli on kepeä, vertauskuvallinen ja kollaasimainen, ja se liukuu surrealismin suuntaan, kun yksin jääneen Januksen luo muuttaa tatuoitu Rósa eikä alkoholisoitunut mies osaa erottaa tositapahtumia kuvitelmista.

Kahta päähenkilöä kuvataan autenttisesti. Heidän kanssakäymisessään ja suhtautumisessaan sairauteen on vetoavaa läheisyyttä. Rasmussen on onnistunut hienosti kaksitasoisessa kerronnassa, jossa rakkauden ja sairauden kuvaus nivoutuu leskeksi jääneen miehen välittömiin reaktioihin ja yrityksiin kuvata tapahtunutta ja kuollutta – pimeässä hapuiluun valkoisen paperin edessä, kuten romaanin alussa ja lopussa todetaan.

Oddfríður Marni Rasmussen (s. 1969) valmistui Kööpenhaminan kirjailijakoulusta vuonna 2000. Vuonna 2011 hän valmistui opettajaksi, ja se on nykyisin hänen päivätyönsä. Rasmussen on saanut nimeä varsinkin runoilijana, lyhytproosan kirjoittajana, luovan kirjoittamisen opettajana, kääntäjänä ja färsaarelaisen kirjallisuuslehti Vencilin julkaisijana. Ikki fyrr enn tá (”Vasta kun”, suomentamaton) sai vuonna 2019 Färsaarten kansallisen kirjallisuuspalkinnon.