Pohjoismainen kieliyhteistyö

Keskinäinen viestintä edellyttää yleensä yhteistä kieltä. Ruotsi, norja ja tanska ovat kuitenkin niin läheisiä sukukieliä, että kielenkäyttäjät voivat ymmärtää toisiaan yli kielirajojen. Tanskalla on historiallisista syistä vahva vieraan kielen asema Islannissa, ja ruotsi on toinen Suomen kahdesta kansalliskielestä. Tanskan asema on vahva myös siihen kuuluvilla Färsaarten ja Grönlannin itsehallintoalueilla, ja Ahvenanmaan virallinen kieli on ruotsi. 

Pohjoismaisesta kieliyhteistyöstä vastaa kaksi ministerineuvostoa. Päävastuu on koulutus- ja tutkimusministerineuvostolla, mutta kieliyhteistyön sektorivastuu on kulttuuriministerineuvostolla. Kummankin ministerineuvoston yhteistyöohjelmissa painotetaan pohjoismaista kieliyhteyttä sekä lapsiin ja nuoriin kohdistuvia panostuksia. Lapsiin ja nuoriin panostetaan Pohjoismaiden ministerineuvostossa myös sektorienvälisesti.

Kieliyhteistyötä säätelee neljä sopimusta: Helsingin sopimus, kulttuurisopimus ja kielipoliittinen julistus sekä kielisopimus.

Helsingin sopimuksessa todetaan, että Pohjoismaiden on pyrittävä säilyttämään ja edelleen kehittämään maiden välistä yhteistyötä oikeudellisella, sivistyksellisellä, sosiaalisella ja taloudellisella alalla sekä liikenne- ja ympäristönsuojelukysymyksissä. Kielten vastavuoroisesta ymmärtämisestä todetaan muun muassa, että Pohjoismaiden kouluissa annettavaan opetukseen ja koulutukseen on sopivassa laajuudessa sisällytettävä muiden Pohjoismaiden kielten, kulttuurin ja yleisten yhteiskuntaolojen opetusta.

Kulttuurisopimuksen perustavoitteena on niin ikään lujittaa ja tehostaa Pohjoismaiden välistä yhteistyötä. Sopimuksen tulee lisätä maiden koulutukseen, tutkimukseen ja muuhun kulttuuritoimintaan tekemien sijoitusten kokonaisvaikutusta sekä varmistaa pohjoismaisen kulttuuriyhteyden kehittäminen muun muassa ”edistämällä Pohjoismaiden kielten, kulttuurin ja yhteiskunnallisten olojen opetusta”.

Kielipoliittinen julistus (Pohjoismainen kielipoliittinen julistus) määrittelee painopistealueet, joita Pohjoismaat ovat sopineet seuraavansa kansallisessa kielipolitiikassa. Julistus toimii siten yleislinjauksena, mutta seurantavastuu on kullakin Pohjoismaalla. Kansallisten ominaispiirteiden vuoksi kaikissa maissa ei aina keskitytä samoihin ongelmiin samanaikaisesti. Julistus käsittelee seuraavia kielipolitiikan osa-alueita: skandinaavisten kielten opetus naapurikielenä ja vieraana kielenä, englannin ja Pohjoismaiden yhteiskuntia ylläpitävien kielten rinnakkaiskielisyys, kieliyhteisön ja yksilön monikielisyys sekä viranomaisten kielenkäyttö (selkokielisyys). Pohjoismaiden ministerineuvosto raportoi kielipoliittisen julistuksen maakohtaisesta seurannasta Pohjoismaiden neuvostolle joka toinen vuosi.

Mainittujen sopimusten lisäksi Pohjoismailla on yhteinen kielisopimus. Vuonna 1987 voimaan tullut sopimus sitoo oikeudellisesti kaikkia viittä Pohjoismaata. Kielisopimuksen tavoitteena on varmistaa se, että Pohjoismaiden kansalaiset voivat tietyissä tilanteissa käyttää omaa kieltään muun Pohjoismaan viranomaisissa ja muissa julkisissa toimielimissä. Sopimuksen seuranta- ja toteutusvastuu on kansallisilla viranomaisilla, ja yksilön oikeudet on taattu kansallisessa lainsäädännössä.

Koulutusalan pohjoismaista kieliyhteistyötä koordinoi Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristö, ja yhteistyön ohjausryhmänä toimii koulutus- ja tutkimusvirkamieskomitea (ÄK-U). Kielikoulutuksen ohjelmassa on neljä opettajille sekä opettaja- ja yliopisto-opiskelijoille suunnattua kurssiohjelmaa: Nordkurs, Nordspråk, Pohjoismaiden helmet -verkoston kurssit opettajaopiskelijoille sekä Pohjoismaiset kielipilotit. Yhteistä kursseille on pääpaino pohjoismaisten kielten ymmärtämisessä ja Pohjolan kielten ja kulttuurien tuntemisessa. Lisäksi kursseja tarjoaa kaksi verkostoa: Pohjoismaiden kielilautakuntien verkosto ja pohjoismainen viittomakieliverkosto.

Kielialan hankkeille on tarjolla monenlaisia tukimahdollisuuksia.

Pohjoismaiden ja Baltian maiden toimijat voivat hakea tukea Nordplus-ohjelmasta. 

Pohjoismainen kulttuuripiste hallinnoi kulttuurialan tukiohjelmia, joista monet soveltuvat myös kielihankkeisiin. Ohjelmiin kuuluvat

• kulttuuri- ja taideohjelma, joka tukee luovia ja laadukkaita hankkeita, sekä
• liikkuvuusohjelma, josta myönnetään tukea Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyöhankkeisiin.

Jos kieli- tai kulttuurihankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa käytetään lapsia ja nuoria, niihin voi hakea rahoitusta myös Pohjoismaiselta lapsi- ja nuorisoyhteistyön komitealta (NORDBUK) tai VOLTilta.

Joihinkin kielihankkeisiin voi saada tukea myös Pohjoismaiselta kulttuurirahastolta.

Toimintasuunnitelmassa kuvataan toimia, joilla Pohjoismaiden ministerineuvosto pyrkii saavuttamaan vision tavoitteet kolmella strategisella painopistealueella: vihreä Pohjola, kilpailukykyinen Pohjola ja sosiaalisesti kestävä Pohjola. Painopistealueisiin liittyy 12 tavoitetta. Alueet ja tavoitteet ohjaavat Pohjoismaiden ministerineuvoston kaikkea toimintaa seuraavien neljän vuoden ajan. Toimintasuunnitelma on jaettu tavoitteiden mukaisesti 12 osaan.