Uusi raportti: sukupuolinormit haasteena vihreässä siirtymässä

Merkittävä osa Pohjoismaiden ilmastovaikutuksista syntyy ruokailu-, matkustus- ja kulutustottumuksista, kuten lukemattomat raportit ovat osoittaneet. Sen sijaan sukupuolinormien vaikutus ilmastojalanjälkeen on alettu huomioida vasta hiljattain. Pohjoismainen yhteistyö käynnisti siksi aiemmin tänä vuonna hankkeen, jossa oli määrä valottaa juuri tätä aihepiiriä, ja hankkeen raportti on nyt julkaistu.

Raportissa tarkastellaan perinteisten sukupuolistereotypioiden vaikutuksia kulutukseen ja elämäntapoihin, ja se tarjoaa siten entistä vivahteikkaamman käsityksen sukupuolierojen synnystä ja uusintamisesta sekä niiden vaikutuksesta pohjoismaalaisten halukkuuteen muuttaa kulutustottumuksiaan aiempaa ilmastofiksumpaan suuntaan.

”Naisten ja miesten välillä on nähtävissä ryhmätasolla selviä eroja, jotka tosin eivät ole kovin yllättäviä. Miehet esimerkiksi syövät keskimäärin enemmän lihaa, ja lihankulutuksella on tunnetusti suuremmat ilmastovaikutukset kuin kasviperäisten elintarvikkeiden kulutuksella. Analyysimme osoittaa kuitenkin myös, että taustalla vaikuttavat sukupuolen sijasta pikemmin normit ja ihanteet. Toisin sanoen miehet, jotka haluavat esimerkiksi tulla mielletyiksi ”tosimiehiksi”, syövät myös enemmän lihaa. Vastaavasti naisilla kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtyminen voi johtua perinteisestä naisellisesta vartaloihanteesta eikä välttämättä ilmastosyistä”, sanoo raportin kirjoittaja Jimmy Sand, joka on NIKK:n ja Göteborgin yliopiston analyytikko. 

Raportin tulokset viittaavat siis siihen, että kulutustottumukset nivoutuvat normeihin ja ihanteisiin, joita itse kukin pitää arvokkaimpina. Tutkimuskatsauksessa korostetaan erityisesti hoivaan ja tekniikkakiinnostukseen liittyvien normien vaikutusta ja sitä, miten ne kytkeytyvät usein feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen. Myöhemmin elämässä nämä normit lisäävät tai vähentävät yksilön ilmastokuormitusta. Katsauksen mukaan naiset ovat ryhmänä selvästi sitoutuneempia kestävän kehityksen kysymyksiin ja pitävät lisäksi hoivavastuuta suuremmassa arvossa ja käyttävät siihen enemmän aikaa kuin miehet ryhmätasolla tarkasteltuna.

Tästä huolimatta ei pidä erehtyä ajattelemaan, että kaikki naiset olisivat automaattisesti kestävyyssiirtymän kannalla. Raportin mukaan kiinnostus kestävään kehitykseen on sukupuolesta riippumatta suurinta niillä yksilöillä, joilla on päävastuu päivittäisestä kotitalous- ja hoivatyöstä ja jotka myös kokevat tämän työn tärkeäksi. Ero näkyy esimerkiksi pohjoismaisissa liikkumistottumuksissa. Perheenjäsen, joka tekee osa-aikatyötä tai joka vastaa esimerkiksi lasten päivähoitoon viemisestä ja hoidosta hakemisesta sekä kotitalouden päivittäisostoksista, käyttää enemmän julkista liikennettä. Kokopäivätyötä tekevillä taas on tapana suosia suoria kodin ja työpaikan välisiä matkoja, jotka tehdään mieluiten autolla. 

”Tutkimuskatsauksemme osoittaa, että sukupuoli ei itsessään välttämättä ole ratkaiseva tekijä. Tilanteissa, jos perheen kestävyyssiirtymän primus motoriksi osoittautuu mies, samaisilla miehillä on ollut myös pääasiallinen hoivavastuu”, Jimmy Sand kertoo.

Agenda 2030 -toimintaohjelman 12. tavoite ”kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys” on osoittautunut yhdeksi Pohjoismaiden suurimmista kestävyyshaasteista. Siksi siihen keskitytään myös Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamassa ”Kestävä elämäntapa” -ohjelmassa. 

Pohjoismaisen tasa-arvotiedon keskuksen (NIKK) julkaisema raportti ”Climate, Gender and Consumption: a research overview of gender perspectives on sustainable lifestyles” on kooste kansainvälisestä tutkimustiedosta seitsemällä aihealueella: ruoka; asuminen ja energia; vaatteet ja kulutushyödykkeet; liikenne; työ ja ajankäyttö; kulttuuri ja matkailu sekä aktivismi ja vaikuttaminen.