Vuosi luontosopimuksen jälkeen: onko Pohjolan luontopolitiikka oikealla tiellä?
”Historiallinen sopimus luonnon ja ihmisten kannalta” – niin kutsuttiin uutta kansainvälistä biodiversiteettikehystä, jonka neuvottelut saatiin maaliin aamutunneilla 20. joulukuuta 2022.
Näin vuotta myöhemmin pohjoismainen yhteistyö tarjosi mahdollisuuden tarkastella, miten Pohjoismaiden ja muun maailman tekemät sitoumukset ovat edenneet.
Nuorten Pohjoismaiden neuvoston, Nordic Youth Biodiversity Network -verkoston ja pohjoismaisten poliitikkojen pyöreän pöydän keskustelussa oli tarkoitus etsiä konkreettisia mahdollisuuksia, joilla sopimuksen täytäntöönpano saataisiin nopeasti käyntiin.
Yhteisiä ratkaisuja etsimässä
Ensin kuultiin kuitenkin Nordic Youth Biodiversity Networkin ruotsalaisjäsenen Lova Evebornin näkemys Pohjoismaiden tilanteesta.
– Nähtävissä on, että Pohjoismaat ovat laatimassa sopimuksen täytäntöönpanosuunnitelmia. Samalla on kuitenkin nähtävissä vakavia esimerkkejä siitä, että luontopolitiikka menee väärään suuntaan: kaupallinen avomerilouhinta, ekologisesti kestämätön metsäteollisuus, ravinnepäästöistä johtuvat kuolleet vyöhykkeet merenpohjassa ja kaupallisen valaanpyynnin jatkuminen, Lova Eveborn sanoi.
”Tavoitteiden pitää täyttyä kansallisesti!”
Pyöreän pöydän keskustelun osallistujat saivat tehtäväksi laatia ehdotuksia siitä, mitä Pohjoismaat voisivat tehdä yhdessä sopimuksen toteuttamiseksi.
– Pohjoismaiden tulisi sopia uuden luontosopimuksen tulkinnasta siten, että 30 prosentin tavoite on täytettävä kansallisesti ja että sitä ei tulkittaisi löysäksi globaaliksi tavoitteeksi. Pohjoismaat voivat myös sopia metsätalouden ja kalatalouden standardeista monokulttuurien ehkäisemiseksi. Pohjoismaiden tulisi myös linjata, että alkuperäiskansoilla on oikeus osallistua kaikkiin prosesseihin, sanoi Nordic Youth Biodiversity Networkin norjalaisjäsen Jonas Kittelsen.
Vaatimus yhteispohjoismaisista toimista
Pyöreän pöydän keskustelu poiki myös ehdotuksen siitä, että Pohjola toteuttaisi yhteisen biodiversiteettipanostuksen. Ehdotusta kannatti Pohjoismaiden neuvoston Kestävä Pohjola -valiokunnan puheenjohtaja Ola Elvestuen.
– Meidän on nyt syytä luoda laajempaa yhteistyötä ja yleinen yksimielisyys siitä, että Montrealin sopimusta noudatetaan ja että tavoitteet saavutetaan maakohtaisesti vuoteen 2030 mennessä. Maat saavat tehdä omat suunnitelmansa tässä onnistumiseksi, mutta meidän pitää oppia toisiltamme, osoittaa olevamme sanojemme mittaisia ja tehdä yhteistyötä yli maarajojen. Meillä on lajeja, luontoalueita ja merialueita, jotka eivät noudata maarajoja, ja niiden osalta Montrealin sopimuksen vaatimukset on täytettävä yhteisesti, Ola Elvestuen sanoi.
Verrattavissa Pariisin sopimukseen
Montrealin luontosopimuksen katsotaan olevan luonnon kannalta yhtä merkityksellinen kuin mitä Pariisin sopimus on ilmaston kannalta.
Sopimuksessa on 23 tavoitetta, joilla pyritään suojelemaan 30 prosenttia maailman maa-, rannikko- ja kosteikkoalueista vuoteen 2030 mennessä. Ennen sitä pitää myös aloittaa toimet, joilla ennallistetaan 30 prosenttia maailman tuhoutuneista ekosysteemeistä.
Vuoden takaisiin YK-neuvotteluihin osallistuivat kaikkien Pohjoismaiden ympäristö- ja ilmastoministerit, ja paikalla oli myös parlamentaarikkoja sekä 18 pohjoismaista nuorisoedustajaa.
Päätelmät osaksi pohjoismaista politiikkaa
Nuorisoedustajilla oli mukanaan 19 neuvotteluvaatimusta, jotka oli laadittu kolmivuotisessa prosessissa nuorisojärjestöjen, laajempien nuorisoverkostojen ja Pohjoismaiden hallitusten tuella.
Myös nyt järjestetyn pyöreän pöydän keskustelun päätelmät tiivistetään ja välitetään Pohjoismaiden ympäristöpolitiikasta vastaaville ministereille sekä Pohjoismaiden neuvoston Kestävä Pohjola -valiokunnalle.
